Torinon olympialaisissa Tanja Poutiainen kuuli sen, mitä kukan muu ei kuullut: naksahduksen. Naisten pujottelun ensimmäisellä kierroksella rovaniemeläisen pujottelu naksahti niille uomilleen, joille sitä oli yritetty vääntää koko talvi.
"Ei sitä voi konkreettisesti kertoa, mitä tapahtui", Poutiainen sanoo ja huitoo käsillään.
"Siis, että olisi tapahtunut niin ja näin."
"Kaikki vain stemmasi kohdilleen, ja touhu oli sitä, mitä oli koko kausi haettu. Sen kisan jälkeen oli hurjan hyvä olo."
Hyvä olo ei poikinut pujottelusta vielä kuudetta sijaa kummempaa tulosta. Suurpujottelusta tuli hopeaa, ja Torinon kisojen jälkeen Poutiainen laski Norjassa kauden ensimmäisen maailmancupin palkintopallisijoituksensa.
"Nyt tuntuu niin helpolta", Poutiainen myhäilee hotelli Hullun Poron aulassa Levillä.
Poutiainen ei pysty yhdeltä istumalta ruotimaan alkukauden tahmeuden ja tämän hetkisen hyvän fiiliksen syitä.
"Kun kulkee, ei tiedä miksi. Kun ei kulje, ei tiedä miksi. Menestys on niin pienistä asioista kiinni."
Valmentaja Michael Bontilla on selitys valmiina.
Bont taputtaa ensin otsaluutaan ja kopauttaa päälle rintaansa. Sieltä se lähtee: päästä ja sielusta. Ja ruumiista.
"Näiden kaikkien pitää olla tasapainossa. Pelkkä laskutekniikka ei riitä, jos henki puuttuu - tai sitä on liikaa", Bont sanoo.
Poutiainen kuittaa valmentajansa puheet todeksi.
"Asioiden pitää olla balansissa."
Ei ihme, että urheilija ja valmentaja puhuvat samaa asiaa, vaikkakin eri kielellä. He ovat ruotineet alppihiihdon syvintä olemusta näiden lumien aikana enemmän kuin koskaan.
"Puhuttu on, ja paljon", Bont sanoo ja puistelee päätään.
"Jos tämä on ollut raskasta Tanjalle, niin on se ollut minullekin. Välillä ovat yöunet menneet, kun olen miettinyt, mihin homma tökkää ja miten pääsemme eteenpäin."
Lepo ja uusi alku
Poutiainen sanoo, että osasi odottaa naksahdusta vähän ennen kuin se tuli. Niin osasi Bontkin.
Alppinaiset pitivät ennen olympiareissuaan muutaman päivän leirin Levillä. Silloin Bont tiesi, että hänen työnsä on tehty.
"Sen vain näki. Tanja löysi tarvittavan rentouden. Hän oli kotiläksynsä tehnyt", Bont kuvailee.
Ennen Levin leiriä ja olympialaisia Poutiaisen läksynä oli lepääminen. Kokonaiset neljä päivää kotona tekivät hyvää.
"Vedin ihan loman kannalta: lepoa ja soivasti treeniä. Siinä se oli", Poutiainen kelaa.
Höllääminen ennen talven tärkeintä kisaa ei onnistu ihan jokaiselta. Useimmat tekevät juuri päin vastoin: tiivistävät tahtia. Poutiaisen uskallus oli kumpusi keskusteluista Bontin kanssa.
"Offerschwangin (5.2.) maailmancupin jälkeen päätimme, ette emme enää mieti emmekä murehdi menneitä. Aloitimme aivan uuden kauden, joka tähtäsi vain olympialaisiin", Poutiainen sanoo.
"Unohdimme alkuperäisen aikataulumme ja asiat, jotka olimme sopineet. Aloitimme aivan alusta", Bont vahvistaa.
Usko ja luottamus
Vertailu viime ja tämän kauden välillä kertoo kylmää kieltä siitä, että kaikki ei ole mennyt kuin elokuvissa. Tämän kauden maailmancupista Poutiaisella on vain yksi sijoitus kolmen parhaan joukkoon. Viime talvena Poutiainen hyppäsi cupissa kymmenen kertaa palkintopallille.
"Niin, mutta olen ollut ainakin kuusi kertaa kuudes ja koko ajan siinä kymmenen tienoilla. Ei sekään ihan huonosti ole", Poutiainen sanoo.
"En minä missään vaiheessa ollut masentunut."
Sekä Poutiainen että Bont vakuuttavat, ettei usko loppunut vaikka sitä koeteltiin.
"Luottamus. Se on avainsana. Ilman sitä emme olisi tässä", Bont toteaa.