Ylen tv-uutisten tilaaman mielipidekyselyn tulokset ovat masentavia. Kansalaisten äänestysinnokkuus ei ole talven aikana ainakaan noussut. Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen mukaan varmasti aikoo äänestää vain noin puolet eli 52 prosenttia ja melko varmasti 27 prosenttia. Ylen lokakuisessa tutkimuksessa varmasti äänestäviä oli 54 prosenttia ja melko varmasti äänestäviä 23 prosenttia.
Äänestysinnokkuutta mittaavien tutkimusten tulokset kuitenkin vaihtelevat. Viikko sitten Helsingin Sanomat julkaisi Suomen Gallupin tekemän tutkimuksen, jonka mukaan kansa olisi innokas äänestämään. Sen mukaan 86 prosenttia vastaajista piti täysin tai melko varmana, että äänestää maaliskuun vaaleissa. Luku on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin vastaava tulos ennen vuoden 1999 eduskuntavaaleja ja vain prosenttiyksikön pienempi kuin ennen vuoden 1995 vaaleja.
Äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa on vuodesta 1979 lähtien vaali vaalilta pienentynyt. Vuonna 1979 yli 81 prosenttia äänioikeutetuista kävi uurnilla, 1987 äänestysprosentti oli 76,4. Yli 70 prosentin päästiin vielä 1991 ja 1995. Romahdus tapahtui viime vaaleissa, jolloin vain 68,3 prosenttia äänesti. Nyt pelätään romahdusta eli äänestysprosentin laskemista alle 60 prosentin.
Kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus on perinteisesti eduskuntavaaleja alhaisempi eli hieman yli 70 prosenttia. Vuoden 1996 vaaleissa koettiin romahdus; äänestysprosentti tipahti 61:een. Jopa kiinnostus presidentinvaaleihin on hieman hiipunut. Dramaattinen kaksintaistelu kuitenkin nosti äänestysprosentin viime kerrallakin yli 80:n.
Demokratian kannalta kansalaisten passiivisuus on hankala asia. Jos hädin tuskin kolme viidestä vaivautuu äänestämään, päättäjät eivät saa selkeää viestiä siitä, millaista politiikkaa kansa kaipaa. Kansalaisten pitäisi ymmärtää, että he valitsevat päättäjät tekemään meitä kaikkia koskevia päätöksiä. Jos ei äänestä, ei pitäisi murista harjoitetun politiikan sisällöstäkään.
Tämänkertainen vaalitaistelu on alkanut niin tylsästi, ettei oikeastaan ole ihme, jos kansalaiset miettivät, kannattaako vaivautua vaaliuurnille. Kansa ei halua katsella poliitikkojen jankkaamista asioista, joista kaikki on sanottu jo aikaa sitten.
Puolueiden kannattaisi miettiä, onko vaalien teemoiksi nostettu asioita, jotka äänestäjiä kiinnostavat. Veroja ja Natoa tärkeämpiä asioita näyttävät olevan terveys, työttömyys, lapset ja huumeet.
paakirjoitus@kaleva.fi