Suomalaiset nuoret sijoittuvat yhteiskunnallisen tietämyksen kärkeen kansainvälisessä vertailussa.
Tutkimustulosten perusteella äänestysikärajan voisi pudottaa 16 vuoteen. Nuori polvi on siihen tietojensa puolesta valmis.
Suomalaisten nuorten tietämys yhteiskunnasta on maailman huipputasoa. Tällä viikolla julkaistun kansainvälisen vertailun mukaan myös luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin ja halu osallistua päätöksentekoon muun muassa äänestämällä on maailman kärkeä.
Satavuotiaan demokraattisen hallintomallin kannalta tutkimustiedot ovat tervetulleita. Suomessa kasvaa valveutuneita nuoria, jotka seuraavat oletettua enemmän, mitä Suomessa ja maailmalla kulloinkin tapahtuu. Sen lisäksi he ovat valmiita ottamaan kantaa ja esittämään mielipiteitään.
Ilahduttavinta tutkimuksessa on, että suomalaisnuorten luottamus demokraattisiin toimintoihin on vahvempaa kuin missään muussa tutkimukseen osallistuneessa maassa. Suomella vaikuttaa olevan kestävä pohja vakaana yhteiskuntana myös tulevaisuudessa.
International Civic and Citizenship Education Study eli ICCS-tutkimus tehtiin oppilaskokeena ja haastatteluina vuosi sitten keväällä.
Siihen osallistui lähes 100 000 kahdeksannen luokan koululaista ja opettajaa 24 maasta. Suomesta oli mukana hieman yli 3 000 oppilasta 179 koulusta. Opettajia oli mukana runsas 2 000. Suomen edelle sijoittuivat Tanska, Taiwan ja Ruotsi.
Tutkimuksen tuloksissa on kiinnostavaa, että luottamus yhteiskunnan instituutioihin on Suomessa jopa kasvanut edellisestä vastaavasta vuonna 2009 julkaistusta tutkimuksesta.
Kahden tutkimuksen väliin on osunut syvä taloustaantuma ja Euroopan laajuinen poliittinen mullistus pakolaiskriiseineen ja populistiliikkeineen. Ne olisivat osaltaan voineet horjuttaa käsitystä yhteiskunnan toimivuudesta.
Niin ei ole käynyt. Tulos kertoo, että vakavista kriiseistä ei ole seurannut epäluottamusta demokratian peruslähtökohtiin. Valeuutiskampanjat eivät tämän perusteella näytä uponneen nuorisoon. Tutkimuksesta ilmenee, että luottamus esimerkiksi vihapuhetta suoltavaan sosiaaliseen mediaan on vähäinen.
Ei ole yllättävää, että suomalaisnuoret luottavat eniten poliisiin ja puolustusvoimiin.
Poliisi osaa toimia nuorten kanssa katutasolla tunnetusti hyvin, vaikka poliisijohdossa on ollut väärinkäytösepäilyjä ja tuomioita. Puolustusvoimat on pitkään rakentanut rehtiä imagoa.
Sekään tuskin yllättää, että nuorten usko poliittisiin puolueisiin on heikko. Ironisesti voi kysyä, että eikö eduskunnan ja poliittisen puoluejärjestelmän vähättely kerro juuri täsmällisimmin nuorten luultua syvällisemmästä yhteiskunnallisesta tietämyksestä. Puolueräyhääminen ja vastakkainasettelu karkottaa nuoret politiikan kentältä, vaikka äänestysintoa sinänsä löytyy.
Poliittisten päättäjien ei kannata sivuuttaa ICCS-tutkimuksen tuloksia vaan niistä pitää tehdä johtopäätöksiä.
Lainsäätäjät voisivat alkaa tosissaan pohtia äänestysikärajan laskemista nykyisestä 18 vuodesta 16 vuoteen. Nuori polvi Suomessa on yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja vastuuseen kyllin kypsä.