Tänään alkava ennakkoäänestys ja muutokset kannatusgallupeissa nostavat puolueiden vaalikoneistojen kierroksia. Se on vain hyväksi, kunhan osataan välttää ylilyönnit.
Ensimmäiset äänestäjät pääsevät tänään tositoimiin, kun ennakkoäänestys käynnistyy heti aamusta. Se on muistettu myös puolueissa. Näihin saakka melko laimeana edenneeseen vaalityöhön on lopultakin tullut vauhtia ja sisältöä.
Myös mielipidetiedustelujen pienet muutokset sähköistävät tunnelmaa. Oppositiossa kahdeksan vuotta istuneen keskustan kannalta tilanne näyttää juuri nyt lupaavalta. Se nousi nimittäin suurimmaksi puolueeksi myös Taloustutkimuksen Ylen radiouutisille tekemässä kyselyssä. Johtava oppositiopuolue on jo aiemmin ollut ykkönen Suomen Gallupin ja Research Internationalin mittauksissa. Näin kaikki kolme merkittävää poliittisia mielipidemittauksia Suomessa tekevää laitosta ovat saaneet kyselyissään saman järjestyksen keskustan ja SDP:n välille.
On kuitenkin hyvä huomata, että keskustan ja SDP:n luvut mahtuvat yhä mittausten virhemarginaalien sisälle. Todellista puolueiden välistä järjestystä ei tiedä tällä hetkellä kukaan. Arvoitus ratkeaa vasta vaalisunnuntain iltana 16.3.. Gallupit näyttävät kuitenkin suuntaa. Tieto siitä lisää varmasti keskustan vaalityöntekijöiden uskoa asiaansa. Samaan suuntaan vaikuttaa tieto, että puolueen kannattajat ovat melko varmoja äänestämisestään.
Hallituspuolueissa ja varsinkin SDP:ssä on pantu huolestuneina merkille keskustan kova vauhti. Vastaiskuna kaksi demaria, SAK:n järjestöpäällikkö Pertti T. Hyvönen ja keskusjärjestön yhteiskuntapoliittisen osaston työntekijä Kalle Räisänen ovat koonneet vihkosen, jonka kansi pelkistää vaalien perusasetelman palkansaajien varmaan vaihtoehtoon ja porvarilliseen meininkiin. Jälkimmäisen mahdollisuuden pelätteinä kansikuvassa istuvat vuosien 90-luvun alun porvarihallituksen pääministeri Esko Aho (kesk) ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok) sekä hallituksen lopputaipaleen oikeusministeri, keskustan nykyinen puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki.
Palkansaajien vaihtoehdon mannekiineina hymyilevät kolmen ay-keskusjärjestön puheenjohtajat, kaksi demaria ja yksi kokoomuslainen, saman pöydän ääressä pääministeri Paavo Lipposen (sd) kanssa. Vihkosen tekstissä pyritään iskemään samalla mitalla kuin keskusta röykytti hallituspuolueita omassa vaalikirjasessaan.
Tuollaiset vaalivihkoset lataavat kannattajiin ja puolueaktiiveihin henkeä. Liikkuvia äänestäjiä ne tuskin hetkauttavat sanottavasti. Opposition ja hallituspuolueiden kinastelu on tiettyyn mittaan saakka oikeutettua ja tarpeellistakin poliittista debattia, josta kansalaiset voivat saada ajattelemisen aihetta.
Myös tavanomaista raskaampi sanailu vaalikamppailun tuoksinassa kuuluu asiaan. Ylilyöntejä, jollaiselta SAK:lainen vihkonenkin vaikuttaa, kannattaa kuitenkin varoa, koska vaalien jälkeen ei mikään puolue voi Suomen oloissa muodostaa hallitusta yksin.
Ay-liikkeen edustajien avoin kampanjointi vasemmistopuolueiden puolesta on tuttua jo aikaisemmista vaaleista. Varsinkin SAK:laiset ay-aktiivit tukevat vasemmistopuolueita myös taloudellisesti omien poliittisten ryhmien varoista.
Mitä enemmän ay-liikkeeseen liittyy sitoutumattomia ja oikeistolaisia, sitä vaikeampaa tuollaista puoluepoliittista toimintaa on perustella. Yksityishenkilöinä ay-liikkeessä toimivat voivat osallistua vaalityöhön vakaumuksensa mukaan. Ammattiliittojen olisi syytä keskittyä valvomaan jäsentensä todellisia etuja.