Helsinki Suomi kärsii valtavasta demokratiavajeesta. Äänestämisestä on tullut riittämätön tapa vaikuttaa - nykyihminen haluaa myös äänensä kuuluviin, katsovat tutkijat Roope Mokka ja Aleksi Neuvonen Sitran tiistaina julkistamassa raportissa. Suurena haasteena he näkevät kansalaisten motivoinnin ottamaan vastuuta. Ei kuitenkaan niin, että etuja uhataan vetää pois, jos kansalainen ei tottele.
Sitran johtajan Antti Hautamäen mukaan Suomessa ei käydä poliittista keskustelua, vaan jatketaan yksioikoisesti samaa vanhaa. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi pelastaa lisäämällä rahaa joihinkin kohteisiin ja karsimalla muita. Uudet voimavarat on löydettävä ihmisestä itsestään.
Poliitikot sanailevat vain
toistensa seksikkyydestä
Mokan ja Neuvosen mielestä politiikka ei ole enää läsnä arjen ongelmissa. Poliitikot sanailevat toistensa seksikkyydestä ja virkamiehet valmistelevat tylsät päätökset. Lopputuloksena on kansanvallan häviö. Hyvinvointia on alettu mitata määrällisesti ei laadullisesti.
Tutkimuksia ja selvityksiä tehtailevan valtionhallinnon rinnalle ei ole enää vuosikymmeniin mahtunut poliittista idealismia tai edes uskottavaa populismia. Eksperttiyhteiskunta elää kuitenkin viimeisiä päiviään, koska se joutuu yhä useammin ristiriitoihin omaa ääntään hakevien yksilöiden kanssa.
Tutkijoiden mielestä nyt on aika laittaa hyvinvointiyhteiskunnan kakkosvaihde päälle ja siirtyä pahoinvoinnin minimoinnista hyvinvoinnin luomiseen. Se onnistuu vain tarjoamalla kansalaisille uusia osallistumistapoja.
Osallisuus voidaan nähdä
syrjäytymisen vastavoimana
Ihmisillä on tarve olla omalla tavallaan hyödyllinen osa yhteisöä ja tehdä muutakin kuin kirjoittaa numero äänestyslippuun. Osallisuus voidaan nähdä myös syrjäytymisen vastavoimana.
Esimerkiksi Oranssi ry aloitti toimintansa valtaamalla taloja niin paljon kuin kerittiin, mutta se ei auttanut asuntopulaan. Sen sijaan yhteistyössä kaupungin kanssa häiriköstä tuli toimija, joka on saanut aikaan asuntotuotantoa, oppisopimuskoulutusta, teatteria ja musiikkia.
Kirjassa esitellään myös muun muassa Joensuun kansalaistaloa, kulmakunnan kundeja, jotka ovat miettineet, että yhdessä voi tehdä muutakin kuin iänikuista kännäämistä. Esimerkkinä naapuriavusta on Loppukiri-talo aktiivisille senioreille, jotka eivät halua iän karttuessa olla riesana perheelleen.
Sohvaperunasta
sisällöntuottajaksi
Internet on yksi väline, joka on antanut sopivan intiimin tilan äänenkäyttöön. Sinne pääsee myös helposti riippumatta siitä kuinka varakas on, miltä näyttää tai mitä tekee työkseen. Toinen mahdollisuus olisi avoin yleisradiotoiminta, jossa katsojan ja tuottajan rajapinta on rikottu.
Yhteisöllisen median nousu on viime aikojen huomattavimpia kulttuurisia ilmiöitä. Siinä käyttäjä tuottaa itse sisällön tai on itse sisältö. Sen esiinmarssista esimerkkeinä ovat muun muassa YouTuben sata miljoonaa katsottua videota päivässä, MySpacen sata miljoonaa käyttäjää ja Wikipedian lähes miljoona käyntiä päivässä.