Vielä ennakkoäänestyksen perusteella saattoi odottaa, että eurovaalien äänestysprosentti kohoaisi Suomessa viiden vuoden takaisesta 41,1:stä. Toisin kävi, äänestysaktiivisuus putosi 40,3:een. Siitä ei voi repiä riemua, vaikka paljon huonommankin lukeman eurovaalien historia Suomessa tuntee: kesäkuun 1999 helteellä prosentti valahti 31,4:ään.
Alueellisessa tarkastelussa tulee kuitenkin nytkin vastaan surkeita lukemia: Esimerkiksi niin Oulun kuin Lapinkin vaalipiireissä uurnille vaivautui vain kolmannes äänestäjistä. Pohjat tehtiin Oulun vaalipiirissä Hyrynsalmella, jossa äänestämässä kävi vain joka neljäs äänioikeutettu. Vain Helsingissä yllettiin niukasti yli 50 prosentin.
Äänestämättä jättäminen voi olla poliittinen valinta, mutta tämä selittänee vain vähäisen osan siitä, miksi lähes 60 prosenttia äänioikeutetuista jäi meillä kotiin. Pääsyy lienee muualla. Euroopan parlamentti ei edelleenkään tunnu suomalaisten mielissä niin tärkeältä päätöksenteon paikalta, että sen kokoonpanoon pitäisi ehdottomasti vaikuttaa.
Toisaalta ilmassa ehkä oli epäuskoa siitä, missä määrin yksi suomalainen meppi tai koko 13 hengen joukkokaan pystyy vaikuttamaan 736 edustajan joukossa. Kysymys on periaatteessa hyvä, mutta yhtä lailla sen olisi voinut kääntää niin, että koska suomalaisjoukko on pieni, sitä tärkeämpää on saada paikan päälle osaavaa väkeä.
Koko EU:n äänestysprosentti kohosi vain hiukan Suomen lukemaa korkeammaksi, 43,1:een. Luvun on jo väitetty kielivän kansan laajasta EU-vastaisuudesta. Väitteen todistusvoima kuitenkin hupenee, kun vertaa unionin suosiota ja äänestysprosentteja eri maissa.
Esimerkiksi eurobarometrin mukaan kaksi kolmesta puolalaisesta pitää maan EU-jäsenyyttä hyvänä, mutta äänestämässä maassa kävi vain joka neljäs. Slovakiassa EU:n kannatus on lähes yhtä laajaa, mutta äänestysprosentti jäi alle 20:n.
Vastustamisen sijasta voi kyse olla välinpitämättömyydestä tai jopa tyytyväisyydestä: esimerkiksi Puolassa EU-jäsenyys on merkinnyt elintason nousua ja kymmenien miljardien eurojen rakennetukia. Kun unioni tuntuu hoitavan hommansa kohtuullisesti, puuttuu kimmoke lähteä asioiden kulkua muuttamaan.
Silti on selvää, että EU:n pitää jo yleisen arvostuksensa takia saada äänestysprosentti nousuun. Kun jo nyt käytössä oli laaja keinojen arsenaali Youtube-videoista poliittisten vaikuttajien vetoomuksiin, ilmaan jää roikkumaan kiusallinen kysymys: mitä on enää tehtävissä?
paakirjoitus@kaleva.fi