Ennakkoäänestyksen laimeus merkitsee ennen muuta sitä, että moni kansalainen empii yhä kannassaan. Loppusuora ratkaisee, mihin ääni menee -- vai meneekö mihinkään.
Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella isoja muutoksia tapahtui aivan viime hetkillä. Esimerkiksi Tarja Halosen osuus ennakkoäänistä oli selvästi suurempi kuin oli varsinaisen vaalisunnuntain tulos. Jos äänestäjien kannat olisivat olleet koko ajan lukkoon lyötyjä, tällaisia heilahduksia ei olisi nähty.
Yllättävän monet äänestäjät tulivat ainakin mielipidemittausten tuloksiin nähden ensimmäisen kierroksen lopulla epävarmoiksi kannastaan ja olivat valmiita liikkumaan. Todennäköisesti juuri viimeiset televisioväittelyt vaikuttivat moniin ratkaisuihin.
Toisella kierroksella epävarmojen äänestäjien osuus näyttää nousevan vieläkin suuremmaksi.
Ennakkoäänestys jäi selvästi laimeammaksi kuin kuusi vuotta sitten. Tästä on mahdollista tehdä kaksi johtopäätöstä: joko vaalit eivät kiinnosta, tai sitten iso joukko kansalaisista ei oikeasti tiedä, kumpaa ehdokasta äänestäisi vai äänestääkö kumpaakaan.
Kaikki käytettävissä oleva tieto viittaa siihen, että presidentinvaalit sinänsä kyllä kiinnostavat. Molempien ehdokkaiden tähdittämää Uutisvuoto-ohjelmaa seurasi lauantai-iltana 1,4 miljoonaa suomalaista. Se on noin kaksi kertaa enemmän kuin ohjelman keskimääräinen katsojaluku ja selvästi enemmän kuin kuusi vuotta sitten, jolloin Halonen ja Esko Aho ottelivat samassa ohjelmassa.
Television vaalikeskustelut, ainakin tärkeimmiksi koetut, ovat nekin saaneet poliittisiksi ohjelmiksi poikkeuksellisen korkeita katsojalukuja. Suomalaiset puhuvat presidentinvaaleista joka puolella. Vaalit siis kiinnostavat, mutta se ei vielä ole tae äänestämisestä.
Sekä Halosella että Sauli Niinistöllä on iso vannoutuneiden kannattajien joukko, joka kansoittaa heidän vaalitilaisuuksiaan. Ratkaisijoina ovat kuitenkin ne liikkumaherkät äänestäjät, jotka ensimmäisen kierroksen jälkeen jäivät miettimään kantaansa. Kumpikaan ehdokas ei täysin sytytä, mutta jokin valinta olisi tehtävä.
On mahdollista, että moni heistä miettii vaalipäivän ylikin. Etenkin joillekin keskustan kannattajille voi olla ylivoimaista lähteä piirtämään sen paremmin Halosen kuin Niinistön numeroa.
Moni muu puolestaan on aidosti jättänyt kantansa auki. He eivät käyneet äänestämässä ennakkoon, vaan jättivät valintansa viime tippaan, ja juuri heistä riippuu näiden vaalien lopputulos. Hiljaisia ennakkoäänestysalueita oli niin maalla kuin isoissa kaupungeissa.
Ensimmäisen ja toisen kierroksen välillä on vain kaksi viikkoa. Laajoille maakuntakierroksille ei jää sen takia aikaa. Taistelu käydään pääosin mediassa ja ennen muuta lukuisissa televisio-ohjelmissa.
Mielipidekyselyt kertoivat viikko sitten toisen kierroksen lähtötilanteen. Halonen johti kyselyissä, mutta ero Niinistöön oli kaventunut merkittävästi. Yllätyksen mahdollisuus on olemassa. Kuusi vuotta sitten Halonen pysyi ykkösenä kaikissa mielipidemittauksissa ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä, mutta ero Ahoon kaventui välillä hyvin pieneksi.
Viime päivien rooli ennen vaaleja korostuu myös siksi, että kaksivaiheinen kansanvaali jakaa ehdokkaat kahteen leiriin. Presidentiksi voi nousta vain henkilö, joka pystyy vakuuttamaan äänestäjiä yli puoluerajojen. Voittoon tarvitaan todennäköisesti noin 1,6 miljoonaa ääntä, mutta voittomarginaali voi jäädä lopulta hyvin pieneksi ja yllättävän pienetkin seikat saattavat nousta ratkaiseviksi.
Raahelaisten halu äänestää ennakkoon ylitti maan keskiarvon.