timo.paakki@kaleva.fi
Äänestäjät ovat aina oikeassa. Niin täytyy olla, koska äänestäjien päätöksistä ei voi valittaa mihinkään.
Aina oikeassa olevan täytyy olla hyvin viisas. Äänestäjien erityinen viisaus kuuluu aiheisiin, josta Kalevan Lukijan sivulla on tänä syksynä kiistelty. Asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää, eihän?
Tutkimusten mukaan korkeasti koulutetut äänestävät vilkkaammin kuin vähän koulutusta hankkineet. Se ei sentään todista muuta kuin, että koulutuksen myötä oppii oivaltamaan myös äänioikeuden merkityksen.
Sata vuotta sitten äänioikeus annettiin kaikille täysivaltaisille 24 vuotta täyttäneille Suomen kansalaisille, naisille ja miehille. Tuolloin liki jokainen tunnusti uuden lain järisyttävän merkityksen. Useimmat odottivat riemukkaasti uurnille pääsyä. Jotkut pelkäsivät seurauksia. Siitä kaikesta kertoo Kajaanissa ensi-iltansa saava Punainen viiva, Ilmari Kiannon romaanin pohjalta näytelmäksi sovitettu teos.
Pelkän viivan vetäminen johtui silloin käytetyistä pitkistä listoista. Riitti, että veti viivan kannattamansa listan kohdalle.
Erityisesti naisten saamaa äänioikeutta on muisteltu. Suomi oli maailman toinen maa, jossa myös naiset pääsivät äänestäjiksi. Ja ensimmäisenä maailmassa heistä tuli vaalikelpoisia. He saivat asettua myös ehdokkaiksi. Uutta se oli Suomessa useimmille miehillekin. Säätyvaltiopäiville olivat kelvanneet harvat.
Äänestäjäksi ja ehdokkaaksi on jo pitkään päässyt 18-vuotias suomalainen. Virallinen täysi-ikäisyys suo täydet kansalaisoikeudet.
Seurakuntien vaaleissa pääsevät ensi kerralla äänestämään myös 16-vuotiaat. Uudistus on kehno. Ei se soinnu edes seurakuntien vaaleihin. Juuri niissä on erityisen vaikea saada selville, mitä tavoitteita sekavan listajaon mukaan ryhmittäytyneillä ehdokkailla on. Joissakin kodeissa vanhemmat osaavat ja haluavat opastaa, ketä kannattaa äänestää. Mutta tuskin seurakuntavaalien äänestysprosentti sillä keinolla ainakaan nousee. Ymmärrän niitä, jotka kirkolliskokouksessa vastustivat ratkaisua.
Täyttä luottamusta 16-vuotiaille ei suotu. He eivät ole vaalikelpoisia, eivät voi asettua ehdolle.
Valtiollisissa ja kunnallisvaaleissa äänioikeuden ikäraja on syytä pitää 18 vuodessa. Äänestysvilkkaus on hiljalleen kutistunut. Sille suuntaukselle ei pidä antaa millään uudistuksilla vauhtia. Jokainen ehtii äänestää riittävästi 18 vuotta täytettyään, jos haluaa. Likikään kaikki eivät halua. Iän myötä kiinnostus äänestämiseen näyttää sentään lisääntyvän.
Heti ensimmäisissä eduskuntavaaleissa, liki sata vuotta sitten, suomalaisilla oli valittavanaan viisi puoluetta. Siinä oli tarjontaa moneen makuun.
Nyt puolueita on hieman enemmän. Jälleen ne aloittelevat vaalitaistelua. Niin pitääkin. Maalisvaaleihin on enää nelisen kuukautta. Harva ehdokas aloittaa täydestä tuntemattomuudesta, mutta vielä harvemmalla on valintaan saakka riittävä määrä varmoja äänestäjiä. Neljä kuukautta on lyhyt aika itsensä ja ajamiensa asioiden markkinoimiseen.
Melkoinen osa äänestäjistä tietää ennalta, mitä puoluetta äänestää. Yhä enemmän on kuitenkin epävarmoja. Osalla heistä on hyvät valmiudet selvittää, ketä kannattaa äänestää. Paljon on kuitenkin niitä, joita selvittäminen ei kiinnosta. Siinä on ehdokkaille lupaava kohderyhmä. Onnistuminen edellyttää vain itsensä tykö tekemistä. Sitä, mikä kuuluu osaavan poliitikon perustaitoihin.