Silmiin sattui Euroopan komission lausunto. Siinä komissio ilmaisi huolensa demokratian tilasta, tuomitsi turvallisuusjoukkojen liiallisen ja suhteettoman väkivallan käytön sekä korosti hallituksen vastuuta ilmaisun- ja mielenosoitusvapauden turvaamisessa.
Ei, Euroopan komissio ei arvioinut tässä Katalonian tapahtumia. Komissio esitti viime heinäkuussa mielipiteensä näin selväsanaisesti Venezuelan hallinnon käyttämästä väkivallasta.
Komission kannanotto Kataloniaan oli monta piirua pyöreämpi. Sen mukaan Katalonian sunnuntainen kansanäänestys oli laiton. Koko kiista on komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin mukaan Espanjan sisäinen asia. Lopuksi komissio sentään linjasi: "Väkivalta ei voi olla koskaan politiikan väline."
EU:n jäsenmaiden kommentit Espanjan turvallisuusjoukkojen käyttämästä silmittömästä väkivallasta ovat olleet harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta yhtä kalpeita.
Katalonian kansanäänestyksen laillisuus/laittomuus on oma kysymyksensä. Vaikka äänestys oli ainakin Espanjan perustuslain mukaan laiton, ei voi olla oikein, että rauhallisesti käyttäytyneitä äänestäjiä pamputettiin ja ammuttiin kumiluodeilla kuin pahaisia räyhääjiä.
Tällaista on totuttu näkemään vaikkapa Venezuelassa, Venäjällä tai Valko-Venäjällä, mutta ei Euroopan sydänmailla.
Britannia vastustaa Skotlannin itsenäistymistä, mutta se antoi skottien äänestää. Kanada vastustaa Quebecin itsenäistymistä, mutta se on antanut ranskankielisen maakunnan äänestää itsenäistymisestä. Tshekki ja Slovakia ottivat aikoinaan avioeron sulassa sovussa. Espanjan turvautumista väkivaltaan voi verrata siihen, miten Neuvostoliitto yritti aikoinaan estää Baltian maita itsenäistymästä.
Jos äänestys olisi saanut sujua rauhallisesti, katalaanienemmistö olisi todennäköisesti äänestänyt itsenäistymistä vastaan. Tarttumalla väkivaltaan Espanjan hallitus saattoi kääntää maakunnan enemmistön eroamisen taakse. Harvoin näkee vastaavaa poliittista lyhytnäköisyyttä mitä Espanjan hallitus ja kuningas Felipe VI ovat osoittaneet.
Unionin haaleat kommentit selittyvät tietysti sillä, että monet jäsenmaat varovat rohkaisemasta omia katalonioitaan.
Ranskalla on Korsika, Italialla Lombardia, Belgiassa Flander, Romaniassa Transsylvania ja niin edelleen. Kansallismieliset ja populistiset tuulet puhaltelevat jo muutenkin pitkin maailmaa. Kansallistunne ei tosin ole sama asia kuin populistien pauhaamat nationalismi ja sisään päin kääntyminen. Katalonia ei ole riidoissa EU:n vaan Madridin keskushallinlon kanssa.
Toiseksi EU on saanut näpeilleen puuttuessaan jäsenmaiden sisäisiin asioihin. Vuonna 2000 EU kieltäytyi yhteistyöstä Itävallan kanssa, kun Jörg Haiderin oikeistopopulistinen puolue pääsi hallitukseen. Boikotti kuivahti kokoon muutamassa kuukaudessa.
Viimeksi komissio on kovistellut sinänsä demokraattiset vaalit käyneitä Puolaa ja Unkaria siitä, että ne ovat nävertäneet oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja kaventaneet sananvapautta.
Niin sanotun rikkomusmenettelyn aloittaminen Puolaa ja Unkaria vastaan on aivan oikein. Kun Espanja nyt käytti laajamittaista väkivaltaa omia kansalaisiaan kohtaan, unionin reaktion pitäisi johdonmukaisuuden nimissä olla vielä monta piirua tiukempi.
Kolmas ja hyväntahtoisin selitys EU-vaitonaisuuteen lienee se, että tiukat kannanotot eivät yleensä helpota kärjistyneissä tilanteissa, päinvastoin. Tämän järkeilyn mukaan
unionin asenne voi kyllä tiukentua, jos Madridin ja Barcelonan vastakkainasettelu kiristyy entisestään.
Kansanäänestyksen laillisuus on kiinnostava kysymys. Kun Suomi itsenäistyi, tilanne vain oli kypsä. Kun Baltian maat irtosivat Neuvostoliitosta, tilanne vain oli kypsä. Kun enemmistö katsoo, että oma valtio täytyy perustaa, siinä ei välttämättä paljon lakikirjaa tutkita.
Väkivallan käyttö Kataloniassa on johtanut siihen, että yhtäkkiä vain on sellainen tilanne, että itsenäistyminen voi olla seuraava askel. Lähettämällä robocopin näköiset joukot kaduille mellastamaan Espanja saattoi itse aiheuttaa sen, että Katalonia yrittää tosissaan irtautua.
Jos Espanja käyttää väkivaltaa vielä tuossakin vaiheessa, seuraukset voivat olla arvaamattomia.