Ehdotus: kun kerran nuori sinkku tai parillinen ei politiikasta piittaa ja tuijottaa vain tosi-tv:tä, yhdistetään ne! Loppuu se ruikutus äänestysprosenttien laskusta ja puolueiden suosion hiipumisesta.
Ja jos kaikkein tylsintä on kunnallispolitiikka, niin eiköhän siitäkin tällä formaatilla jalostu tunnetta ja tuoksuja, joita jaksetaan jännittää viikosta toiseen. Digitaivaan auettua kaikki on suorastaan lapsellisen helppoa. Kun sen avulla hoituu vanhusten ja sairaiden hoitokin, miksei jokin yksinkertainen paikallisvaali.
Äänestetäänhän sitä paljon vaikeammistakin asioista kuten euroviisuista tai idoleista tai suorastaan suurimmasta suomalaisesta.
Tarjolla on rajattomasti mahdollisuuksia. Koska kunnallisvaalit järjestetään vain joka neljäs vuosi, voidaan esimerkiksi ehdokkaiden valinta kerrankin tehdä perusteellisesti ja harkiten.
Ensin heitetään kaikki halukkaat autiolle saarelle kisailemaan vuorovaikutustaidoista. Suomessa ei ole totuttu pröystäilemään, joten tarkoitukseen kelpaa Etelämeren saaren sijaan jokin paikallinen paratiisi. Oululaiset voisivat leiriytyä Hupisaarille.
Joka jakson jälkeen joku raukka saa katsojilta matkapassit. Jäljelle jää valiojoukko, josta varsinaiset helmet koulitaan. "Asiantuntijat", hyvät puhujat ja taitavat julkisuuden käyttäjät ovat vahvoilla.
Jatkossa siis "Haluatko huippupoliitikoksi" opettaisi, mihin kädet pannaan ja kuinka onnistutaan valokuvissa. Parhaat muikistelijat jatkoon. Diili Jari Sarasvuon kanssa hämmentäisi esiin kilpailijoiden sisäiset kuntatalouskyvyt, minkä jälkeen suurimmalle osalle sanottaisiin hyvästit. Loppusilauksen antaisi trendikäs homopoppoo, joka stailaisi tosi-tv -poliitikon kotiolot viimeisen päälle. Vaatekaapinhan määrätietoiset tyylilyylit ovat jo ajat sitten tyhjentäneet vanhoista ryysyistä.
Tulevaan käyttöön jäi vielä ainakin "Rysän päältä" tai muut huijaukseen erikoistuneet tosi-tv -formaatit.
Neljässävuodessa poliitikon ja ihmisen välille olisi syntynyt lämmin ja ymmärtävä suhde. Eikä tässä tietenkään vielä kaikki. Huomaavaista kyllä, kunnanvaltuustoihin on jo nyt asennettu oma "kuntakanava", josta valtuutetut voivat joutessaan nähdä lisää ikäviä harmaita puhuvia päitä. Se ohjelmisto ei kyllä sinkkua kiinnosta, eikä se ole hänelle tarkoitettukaan.
Hieman piuhoja uudelleen järjestämällä kanava voitaisiinkin suunnata suoraan kotisohvalle ja toisessa päässä olisi - kukas muukaan kuin oma (kauko)rakas tosi-tv -poliitikko.
Sillä, mistä puolueesta tämä poliitikko sattuu olemaan, ei ole mitään merkitystä. Erot ovat joka tapauksessa hämärtyneet niin, ettei katsoja sitä huomaa.
Tässäloistavassa suunnitelmassa saattaa olla yksi pienen pieni heikkous. Vaikka poliitikko tulisikin lähemmäksi, itse asiat luultavasti pysyisivät yhtä kaukana kuin ennenkin.
Ja taitaisipa samalla karata se joukko, joita oikeasti jaksaa kiinnostaa muukin kuin loppumaton tosi-tv -vyörytys. Heitäkin nimittäin on. Vaikka tutkimuksin on osoitettu, ettei enemmistö nuorista politiikasta innostu, se ei tarkoita, ettei heillä olisi mielipiteitä. Mielipiteitä vain ei ole purkitettu puolueisiin.
Jotain tosi-tv:mäistä näissäkin nuorissa kyllä on: asioihin pitää reagoida nopeasti. Parasta olisi, jos maailmaakin voisi parantaa soittamalla ruudussa näkyvään numeroon.