Viikko sitten Kaleva heitti heijastinhaasteen kolmelle käsityötaitajalle. Tehtävänä oli tehdä syyspimeille omaperäinen heijastin 1,5 millimetrin paksuisesta heijastinlangasta. Haaste innosti tekijöitä kokeilemaan useampiakin tekniikoita.
"Saako kilpailuun tuoda useamman työn, en osaa millään päättää mikä näistä on paras", Marika Kerola kyselee huolestuneena.
Tekstiilityön opettaja Kerolan laminoimalla tehdyt heijastimet onnistuvat nypläämiskammoiseltakin. Muovin väliin runonpätkä tai pala karttaa, sitten käyttö silitysraudan alla ja reunat parsitaan heijastinlangalla. Oulu-heijastimessa voisi olla ideaa myyntiin asti.
"Oulu-heijastimia voitaisiin myydä vaikka kaupungin infopisteessä. Heijastimeen mahtuu hyvin keskustan kartta", Kerola toteaa.
Kerolan sympaattinen lapasesta tehty siili keräsi kovasti ihailua. Siilin piikit näkyvät kauas esimerkiksi pyörän sarvista.
"Siilin voi tehdä myös valmiiseen lapaseen, ei niitä välttämättä tarvitse kutoa itse", Kerola ohjeistaa.
Kilpailutöistä paistaa tekemisen ilo, ja tekijät kehuvat kilpaa toistensa töitä.
"Onko tuo kranssi tehty kutomalla", kyselee Oulun tilkkufröökynöiden aktiiviharrastaja Helena Liminganoja nähdessään Satu Leinosen kilpailutyön. Leinonen neuvoo auliisti työn tekniikan puikkokokoa myöten, eli naapurikateutta ei tässä joukossa näy.
"Minun töissäni ideana on, ettei niiden tekotapaa huomaa ensi silmäyksellä. Sen vuoksi niitä ei ole helppo kopioida suoraan", Pohjois-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen koulutusvastaava Leinonen selittää.
Leinosen pelastusrenkaaksi nimeämä heijastin on kudottu heijastinlangasta ja ommeltu sitten pyöreän kranssin muotoon. Heijastin on sievä kuin koru.
"Tekemiseen meni aikaa muutama tunti. Nopeastihan noin lyhyen pätkän kutoo", Leinonen kertoo.
Talvinen lumihiutale-teema tuntuu vielä syksyn lämpöaallossa kaukaiselta, mutta Liminganojan virkkaama heijastin on siro ja kaunis. Mahdollisia tekijöitä Liminganoja ohjeistaa virkkaamaan heijastimeen kaksi kerrosta, sillä yhteen kerrokseen virkattu heijastin käpristyy. Lumihiutaleen kuvio ja reunat on kirjailtu heijastinlangalla.
"En tehnyt tähän ollenkaan hihnaa, vaan ajattelin että takkiin voisi neuloa napin, johon heijastin pujotetaan", Liminganoja kertoo.
Vaikka omaperäiset heijastimet saavat aikaan ihailua ja kyselyjä, ei niiden teko lyö leiville.
"Kyllä näiden näpertämiseen aikaa menee, eivätkä ihmiset ole valmiita maksamaan heijastimesta euroa tai kahta enempää. Mutta näin harrastuksena näitä on mukava suunnitella ja tehdä", Liminganoja toteaa.