Helsinki Kaunokirjallisen tekstin kirjoittaminen seksistä on täynnä sudenkuoppia. Tulos on helposti liian äitelä, liian rivo, liian akateeminen... Mutta toisaalta seksi kiehtoo lähes jokaista ihmistä - ja tietenkin hyvä kirjailija kirjoittaa hyvää tekstiä ja hyvän teoksen vaikka auton vahauksesta.
Seksiä - tai erotiikkaa, miten vain kukin sitä haluaa kutsua - sisältää runsain mitoin tämän kevään kaunokirjallisessa tarjonnassa muun muassa kaksi esikoisromaania: norjalaisen Edy Poppyn Anatomia. Monotonia. (Otava) ja Aina Bergrothin Ah autuutta (Teos).
Edy Poppy, oikealta nimeltään Ragnhild Moe, syntyi norjalaisessa maalaiskylässä vuonna 1975. Siellä seksistä ei puhuttu. Siitä kirjoittaminenkin tuntui hankalalta ajatukselta.
- Suhtautumiseni muuttui, kun lähdin Ranskaan opiskelemaan. Siellä seksiä käsiteltiin vapautuneesti niin ruokapöytäkeskusteluissa kuin filosofiassakin, Poppy kertoi piipahtaessaan Helsingissä kustantajansa vieraana.
Poppyn romaanin päähenkilöiden avioliiton perusta on seksuaalinen vapaus. Lontoossa asuvat norjalainen Vår ja ranskalainen Lou leikittelevät rakkaudella, himolla ja mustasukkaisuudella.
- Olen kiinnostunut ihmisistä, ja ihmiset ovat kiinnostuneita seksistä ja seksuaalisuudesta, Poppy perustelee.
Romaanin ihmiset ovat tietoisesti päättäneet syöksyä seksin syövereihin ja haluavat maailman tietävän valinnastaan. He paitsi harrastavat seksiä, myös puhuvat seksistä ja siihen liittyvistä tunteistaan jatkuvasti.
Puhe vie harhaan
Niin ikään vuonna 1975 syntyneen helsinkiläisen Aina Bergrothin kirjan päähenkilö sen sijaan pohtii suhdettaan miehiin ja seksiin sisäänpäin kääntyen, hiljaa itsekseen. Ah autuutta on Poppyn romaania kunnianhimoisempi teeman ja aiheen käsittelyssä.
- Kirjani päähenkilö rakastuu tilanteessa, jossa hän ei usko parisuhteisiin tai ihmisten välisen kommunikaation mahdollisuuteen. Tarinan alussa hän ei usko vaarattomiin kohtaamisiin, ei tunteita käsitteleviin sanoihin tai ihmisten kykyyn ymmärtää reaktioitaan tai välittää niitä toisille, kirjailija kertoo kielellisesti ja rakenteellisesti persoonallisesta esikoisestaan.
- Päähenkilöni pelkää puhetta. Hän luottaa ainoastaan kehoonsa.
Bergroth ei ajatellut kirjoittavani seksistä, kun hän alkoi kertoa rakkaustarinaa tällaisen henkilön näkökulmasta. Hän keskittyi kohtaamisiin ja yrityksiin lähestyä toista ihmistä.
- Kirja kertoo suhteesta, joka mahdottomuudestaan huolimatta syntyy. Sänky on näiden hahmojen elämässä olennaisesti merkittävämpi kohtaamispaikka kuin vaikkapa kapakka tai työpaikka.
Kirjan hahmot yrittävät varjella haluaan ja rakkauttaan harhaanjohtavalta jutustelulta.
- Vaikka kuitenkin lankeavat ylettömiin julistuksiin yhä uudelleen.
Bergroth summaa, että hänen kirjansa kuvaa matkaa toisen ihmisen suuntaan, kohti huolettomampaa yhdessäoloa, sellaista rentoa tilaa, jossa sanat saavat olla varomattomia ja halu saa välillä sammua.
Samaan pyrkivät lopulta myös Poppyn kirjan henkilöt. Rakkauteen.