- On suurenmoista tuntea itsensä näin nuoreksi, tuumaa muutama vuosi sitten 60 vuotta täyttänyt laulajakonkari Eero Raittinen.
Raittisella onkin kaikki syy pieneen kehaisuun. Konkari on yltynyt Noisy Kinda Men -yhtyeensä kanssa sellaiseen menoon, että Raittisen on arvioitu olevan elämänsä vedossa.
- Olen tehnyt hirveän pitkän työn päästäkseni tähän tilanteeseen (bändin kanssa). Olen ottanut sitä varten myös taloudellisia riskejä.
Raittisen unelmabändi koostuu nuoremman polven valiomuusikoista. Mukana on esimerkiksi J. Karjalaisen aiempi rytmimestari, rumpali Janne Haavisto.
Raittisen ääntä kuullaan myös SF Bluesin riveissä. SF Bluesin albumi julkaistaan huhtikuussa, ja ensi talvena olisi tarkoitus pukata ulos Noisy Kinda Menin seuraava pitkäsoitto.
Eero Raittinen keskittyy nykyisin laulamaan suurinta rakkauttaan, roots-musaa. Blues saa hänen tulkinnoissaan mausteeksi kantria ja vanhaa rock´n´rollia.
- Mutta on toki myöhempikin musa vaikuttanut. Esimerkiksi Haaviston Janne tuo meidän bändiin punk-maustetta.
- Ja ylipäänsä yritän tehdä lauluista oman näköisiä versioita. Ai minkä näköisiä niistä tulee? No, ehkä jotain kertoo se, että minä kuulun laulajana eläinkoulukuntaan, Raittinen virnistää partaansa.
Lauluntekijät
yliarvostettuja?
Eero Raittinen on sitä mieltä, että jo olemassa olevien laulujen omaperäinen versiointi ei saa aina sitä arvostusta, joka sille kuuluisi.
- Tai sanotaan niin, että laulujen versiointi on aliarvostetumpaa kuin lauluntekijän homma. Tekee uuden biisin tai version jo olemassa olevasta, samaa musikaalisuutta se on.
Äänekkään sorttinen mies kertoo löytäneensä mustan bluesin Elviksen, eli valkoisen laulajan, kautta.
- Elviksen levyllä oli 60-luvun taitteessa biisi Reconsider Baby, joka on silkkaa bluesia. Se tunnelma, muudi, kolahti muhun heti.
Raittinen sanookin, että hän on ottanut suorastaan missioksi esitellä ja vaalia juurimusiikkia, jossa mustat ja valkoiset vaikutteet yhdistyvät. Siksi hän on perin mielissään, että sai esiintyä viikonlopun Ylläs Jazz Bluesissa samoilla keikoilla Lazy Lesterin kanssa. Laiska-Lester kun naittaa Sinisiin Säveliin runsain mitoin vitivalkoista kantria.
- Pohjois-Amerikan musiikki eri kulttuurien sulatusuunina on tuonut merkittävän lisän maailman kulttuuriin. Amerikan bluesin historia on parasta globalisaatiota.
Suomen popmusiikin
nousu yllätti
Eero Raittisen musiikkiura lähenee jo huimaa 50 vuoden rajapyykkiä. Ihan kaikkea haluamaansa mies ei silti ole päässyt kokeilemaan.
- Ainoa mitä en ole saanut tehdä on jazz. Mulla olisi ambitioita sielläkin. Raittisen jazz olisi varmaankin aika streittiä (suoraa), eläintyylin solisti kun olen. Mutta toisaalta: kukaan ei saa kaikkea.
Tuosta todistaa myös se, että Eero Raittinen muistetaan parhaiten sävelmästä, jota hän itse ei välitä muistella.
- Vanha holvikirkko -biisi on ollut mun elämäni naurettavimpia kokemuksia. Vanha holvikirkko oli vain iskelmälaulajan saama toimeksianto.
Eeron oma suosikki hänen levytyksiltään löytyy Eeron elpee -pitkäsoitolta. Blues From The North kajahtaa Albert Järvisen kitarasoolon kruunaamana.
Vetreä veteraani kertoo kokeneensa pitkän musiikkitaipaleensa suurimman yllätyksen vasta aivan viime vuosina.
- En olisi osannut ikinä odottaa, että suomalaisella rockilla ja popilla lähtee menemään kansainvälisesti näin hyvin. Tämä on ollut todellinen yllätys ja hieno sellainen. Minähän itsekin pääsin näkemään niitä kuvioita Pressan (Tasavallan Presidentti -yhtyeen) aikoina.
- Tehdään pieni ajatusleikki. Otetaan mistä tahansa päin maailmaa Suomen kokoinen pläntti ja saman kokoinen kansa. Tulos: kyllä nyky-Suomi on popmusiikissa vähintään yhtä hyvä kuin mikä tahansa muu maa. Täällä on helvetin nasta meininki, sekä soittajat että yleisö ovat hyviä, Raittinen ylistää.
