Olen kotoisin pienestä pohjoispohjalaisesta kaupungista, jonka ikärakenteessa 15-24-vuotiaat ovat vähemmistö. Tuloveroprosentti on 20, työttömien osuus työvoimasta lähes yhdeksän prosenttia. Niukkuutta jaetaan, mutta siinä kaupunki ei juuri eroa muista pohjoispohjalaisista kohtalotovereistaan.
Palataan tuohon kaupunkiin ja matkataan ajassa reilut kymmenen vuotta taaksepäin, 1990-luvun puoliväliin. Ei kännyköitä eikä internetiä nykylaajudessaan. Ei digikanavia eikä youtubea. On viikonloppuilta pikkukaupungin torilla.
Amisautot kiertävät rinkiä, jolle on myös kansanomaisempi, mutta painokelvoton, nimitys. Monet nuoret naiset koheltavat ja kiljuvat porukalla Linda-siidereissään samoin kuin nykypissikset.
Tulipäät hehkuvat pimeässä. "Kaikki" polttavat, sillä savukkeiden ostoiän nousu 18 ikävuoteen ei ole vielä vaikuttanut myyntiin.
Torin perimmäinen reuna on parkkialuetta, Toyota on suosituin merkki. Vain kuljettajat ovat viinatta.
Tuo söpö sinisilmäinen poika on istunut kerran ja istuu vielä myöhemminkin käräjillä rattijuoppoudesta. Viereiset kolme muuta jamppaa seuraavat samoja teitä. Yksi heistä jää kiinni mopojuoppoudesta huippuunsa viritetyllä pelillä vain puoli vuotta ennen 18-vuotissynttäreitään. Hän saa ajokortin vasta lähempänä 19-vuotispäiväänsä. Toisen kännikaahailusta syyttäjä haluaa muutamia vuosia myöhemmin ehdottomasti vankeusrangaistuksen, onnekseen nuori mies selviää ehdonalaisella, sakoilla ja yhdyskuntapalvelulla.
Toisaalla juomiaan hövelisti tarjoilevalla tyypillä on rankkoja vuosia edessään. Pääosin porukalla tehtyjä pahoinpitelyjä puukon kera, varkauksia, vahingontekoja, luvattomia käyttöönottoja ja tietysti rattijuoppouksia. Linnareissuun päiviä laskiessaan hän yrittää itsemurhaa kolmella eri tavalla.
Torille tallustaa teinipoika, joka tulee muutamien talvien kuluttua ajamaan täydessä ihmislastissa olevan auton metsään. Vain kuljettaja ja yksi kyytiläinen säilyvät elävien kirjoissa.
Taempana puskapissalla oleva tyttö tulee narahtamaan useista luvattomista käyttöönotoista, varkauksista ja pahoinpitelyistä. Samaan suuntaan horjuva tyyppi kaupittelee parin vuoden päästä huumeita paikallisessa ravintolassa.
Alkoholilla on osuutta kaikkiin tapauksiin.
Äsken näkemämme nuoret ovat ihan tavallisia mikoja, miioja ja matiaksia. He ottavat toisinaan liikaa viinaa ja hölmöilevät silloin. Aamulla hävettää ja pelottaa.
Painotettakoon, ennen kotikunnailta tulevaa palautesähköpostia, että tuskinpa juuri siinä kaupungissa on kaikkein kamalinta. Tuo sama toriotos on takuulla toistettavissa kaikissa pienemmissä ja suuremmissa kaupungeissa.
Elokuun lopulla alkanut Kännissä olet ääliö -valistuskampanja on nostanut oksennuksineen ja virtsoineen hiuksia pystyyn, vaikka todellisuus on vielä tahraisempaa. Kampanjan kotisivujen kävijämäärä kertoo, että asia kiinnostaa satoja tuhansia. Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton mukaan uudistuneelle valistuskulttuurille on tilausta. Jo vain, edelliset keinot onkin jo todettu tehottomiksi!
Mutta miksi kampanja on suunnattu vain 18-30-vuotiaille? Se nimittäin iskisi tymäkästi teini-ikäisten akilleenkantapäähän, keskenkasvuiseen itsetuntoon. Silloin tulevista örveltäjistäkin on kuolemanhäpeällistä käyttäytyä ääliömäisesti.