Kertovat, että takavuosina Lapin suurilla savotoilla vieraillut ulkomaanelävä äimisteli suomalaisten hevosmiesten mielikuvituksettomuutta; valjaissa kuulosti olevan monta samannimistä vetojuhtaa.
"Perkele, perruuta nyt", ärjähdeltiin isolla lanssilla vähän siellä sun täällä; ja aina vaikutti hevonen nimensä tuntevan.
Moinen havainto meni tietenkin kielimuurin piikkiin, tosiasiassa hevosten nimistöstä paljastuu mitä rikkaimpien mielikuvitusten ja humoristien hengentuotteita; jos kohta sekaan mahtuu niitä totisempiakin tapauksia.
Filosofian lisensiaatti Marja Kalske Turun yliopistosta on löytänyt nelijalkaisten ystäviensä nimistä mielenkiintoisen aiheen painotuoreeseen väitöskirjaan.
Kalskeen väitös "Suomessa syntyneiden hevosten nimistö" tarkastetaan Turussa 19. marraskuuta.
"Taustojen ja nimistön keräämisessä on ollut kova työ, mutta se on myös ollut hyvin hauskaa", Kalske kertoo. Väitöksen pohjana ovat jo 1930-luvulla tehty kotieläinten nimistötutkimus ja hänen hevosten nimistä tekemänsä lisensiaatintyö; sekä tietysti hevostyttötausta.
"Jossakin vaiheessa rupesin opiskelun ja myöhemmin työn merkeissä analysoimaan hullunkurisia hevosten nimiä. Se johti professorin naurunpurskahdusten jälkeen lisensiaatintyöhön ja nyt tähän."
Marja Kalske on tarkastellut väitöksessään kansanomaisia työhevosten nimiä sekä kantakirjattujen suomenhevosten, ratsujen, lämminveriravurien ja ponien nimistöä. Sokerina pohjalla ovat lempinimet, joita Kalske kuvaa työnsä herkullisimmaksi aineistoksi.
Maailma, miehet ja hevoset muuttuvat
Vähintäänkin hopeasijalla ovat ravurien nimet, jotka usein kuvastavat omaa aikaansa, maailman muuttumista tai mieleen painuneita tapahtumia; elämän koko kirjoa.
Sotien jälkeen yleistyi tapa nimetä hevonen vihjaamalla etuliitteellä sen isän sukuun. Ero-, Eri- ja Aro-alkuisia suomenhevosia on niiltä peruilta kirjoissa niin paljon, että kyseisiä liitteitä ei saa enää käyttää.
"Suomalaisen tasa-arvon kehittymisestä ehkä kertoo, että nykyisin hevosen nimi voi vihjata yhtä hyvin sen emään kuin isään", Marja Kalske sanoo.
Matkailun myötä suomalaiset ovat myös antaneet hevosilleen paikannimiä kuten 1950-luvulla kirjattu Hekla tai 1980-luvulla syntynyt Vilna. Kalske ennustaa, että vierasperäiset nimet lisääntyvät suomenhevosrekisterissä kansainvälistymisen myötä.
"Toisaalta liitteinä yhä käytetään myös perinnenimiä kuten Vappu, Lento tai Tähti."
Lämminveristen ravurien tultua maahan 1950-luvulla niiden jälkeläisiä alettiin kuin sanattomasta sopimuksesta kutsua vierasperäisillä nimillä. Mikään ei siihen velvoittanut.
Ainakin yksi protesti tehtiin, tosin vasta 1970-luvun puolivälissä, kun tunnettu suomenhevosmies Tauno Tupamäki antoi lämminveriselleen nimeksi Hittovie.
"Ensimmäisiä venäläissukuisia ravureita nimettiin venäjäksi tai oikeastaan äänteellisesti vähän sinne päin (Lanjek, Nanjek). Myöhemmin hevosia alettiin tuoda lännestä, sen jälkeen nimi ei välttämättä kerro missä juuret ovat", Kalske toteaa.
Reissaaminen näkyy lämminveristenkin nimissä: Don, Senorita tai Carmen viittaavat siihen, että aurinkorannalla on käyty. Isommat siittolat puolestaan antavat kaikille varsoilleen itseensä viittaavan liitteen kuten Laukko tai Kemp.
Nimi voi myös olla kirjainyhdistelmä hevosen isän, emän ja kasvattajan nimistä tarkoittamatta yhtään mitään.
Huumoria
kansan makuun
Hevosten nimet voivat ottaa kantaa mihin tahansa asioihin tai olla monimerkityksellisiä; suoraan sanottuna kaksimielisiä.
Kalske kertoo, että nimistössä on mukana aivan hirveästi kansanomaista huumoria. Viina, seksi ja uskonto näyttävät toisinaan ohjailleen nimeämistuokioita.
Kirjoista löytyvät tamma Rako ja ori Pili. Utun-Vinkkua ei herkkänahkaisen kannata miettiä sen enempää, ja rekisterissä on peräti 118 kunnianarvoisaan Paaviin viittaavaa hevosta; ynnä viisi Moosesta.
Lämminveripuolella on nimistä päätellen skoolattu varsan kunniaksi useammallakin samppanjamerkillä ja suomenhevostalleissa nappailtu suosikkijuomaa.
Vai mitä pitäisi ajatella Kossusta, Kossupotista, Kossuttaresta tai Tunturikossusta. Ja on siellä otettu Bacardiakin, jos nimestä voi asiaa johtaa; sitten on ristitty Huppeli.
Suomalaisen urheilun eräästä merkkipaalusta, Lahden MM-hiihdoista 2001, muistuttavat vielä monen monituista vuotta pollet nimiltään Hemohes, Hepohes, Hemotess ja Hemo-Hessu.
Nämä eivät taida kuulua hiihtopiirien pelisuosikkeihin.