Aalto-yliopiston tutkijoiden mallia
liikenteen päästöjen vähentämiseksi voi kiittää yksinkertaisuudesta. Esitys näyttää kuitenkin joutuvan
saman tien hyllylle. Se ei silti vie päästövähennyspainetta hallituksen pöydältä.
Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen ohjelmassa on juhlava lupaus, jonka mukaan Suomi vähintään puolittaa liikenteen hiilidioksidipäästöt vuoteen 2030 mennessä.
Tavoite on kova, sillä aikaa on vain runsas vuosikymmen, ja askelet päästöjen kutistamiseksi ovat tähän asti olleet vaaksan mittaisia.
Vaikka nykyinen hallitus ei ole vastaamassa huutoonsa vuonna 2030, Rinteen kabinetin uskottavuus vaatii, että jotain vaikuttavaa vähintäänkin saadaan liikkeelle.
Vielä sellaisia päätöksiä ei ole nähty. Tiistaina akateemisesta maailmasta kuultiin ehdotus, jota voi kutsua jopa uhkarohkeaksi.
Aalto-yliopiston työryhmä esittää polttoaineiden myyntilupajärjestelmän käyttöönottoa. Maassa luotaisiin vuosittaiset kiintiöt liikenteen hiilidioksidipäästöille.
Päästöjen maksimimäärää vähennettäisiin pikkuhiljaa niin, että vuonna 2030 liikenteessä syntyisi puolet nykyistä vähemmän hiilidioksidipäästöjä. Päästöluvat myisi valtio.
Malli olisi yksinkertainen luoda, ja se pudottaisi päästöjä pakosta. Samalla kuitenkin fossiilisten polttoaineiden hinnat nousisivat.
Perinteisen bensiinin ja dieselin hintojen nousu iskisi kovimmin niihin Suomen osiin, joissa liikkuminen tapahtuu oman auton varassa, pehmeämmin esimerkiksi pääkaupunkiseutulaisiin.
Samoin hintojen nousu osuisi niihin kansalaisiin, joilla ei ole varaa ostaa vähäpäästöistä ajokkia – siis pienituloisiin, joiden elämäntapa kaikkiaan aiheuttaa pienemmät päästöt kuin suurituloisten.
Ilmaan jää myös kysymys siitä, kuinka korkeaksi polttoaineen hinnan pitäisi nousta, jotta ajaminen oikeasti vähenisi. Tässä suomalaiset ovat osoittaneet melkoista kivunsietokykyä.
Tutkijoiden mallissa on etunsakin. Se antaisi kansalaiselle vapautta valita sen, miten vähentää oman liikkumisensa päästöjä. Vapauden sijasta voi toki puhua myös valinnan pakosta.
Työryhmän esityksille ei tiistain kommenttien perusteella voi odottaa ripeää etenemistä, ehkei edes hitaampaa. Ajatuksiin suhtautuivat nihkeästi niin keskustan puheenjohtaja, elinkeinoministeri Katri Kulmuni, saman puolueen valtiovarainministeri Mika Lintilä kuin demarien liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marinkin.
Kulmuni perää sitä, että päästöjen vähennys toteutetaan sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla. Samalla linjalla ajaa Lintilä, joka haluaa kuulla liikenteen verotusta pohtivan työryhmän ehdotukset.
Marin puolestaan haluaa kuulla esitykset työryhmältä, joka miettii suomalaista reittiä fossiilittomaan liikenteeseen.
Suomen hiilidioksidipäästöistä viidennes tulee liikenteestä. Siksi päästövähennysten hakeminen tältäkin sektorilta on tarpeen.
Jos Rinteen hallitus aikoo toteuttaa tavoitteensa, työryhmien lisäksi tarvitaan myös poliittisia päätöksiä. Ikävät päätökset on aina helpompi tehdä hallituksen alkutaipaleella kuin vaalien lähestyessä.