Oulu Oulun kaupunginsairaalan osasto A2 on kaupunginsairaalan ainoa osasto, jolla potilasmäärät ovat kasvaneet. Yhdeksän uutta potilaspaikkaa eivät kuitenkaan tuoneet lisää hoitajia.
"Aiemmin oli yhtä potilasta kohti 0,8 hoitajaa. Nyt suhde pieneni 0,76 hoitajaan potilasta kohti. Henkilökuntaa on siirretty muilta osastoilta ja käyttöön on otettu varahenkilöstöä. Näin henkilöstön tiukkeneminen koskee koko sairaalaa", Oulun kaupunginsairaalan johtava hoitaja Irma Toivanen kertoo.
Osastolla on 30 potilaspaikkaa ja 20 lupapaikkapotilasta. Osastolla työskentelee aamuvuorossa minimissään kahdeksan sairaanhoitajaa ja yksi osastonlääkäri.
Monipuolista
hoitoa
A2:lla työ on monimuotoista. Osa potilaista on saattohoitopotilaita, osa sairastaa syöpää. Jotkut potilaista on vanhuksia, jotka odottavat jatkohoitopaikkaa. Ikähaarukka vaihtelee vanhuksista aina parikymppisiin asti.
Työhön lisää haastetta potilaiden perheet, etenkin lapset, mutta henkilökunnan vähyyden vuoksi täytyy keskittyä potilastyöhön.
"Yhteistyötä kyllä tehdään perhe - ja lapsiterapiatahojen kanssa, mutta omaisille jää liian vähän aikaa", A2:n osastonhoitaja Sirkka Viitanen kertoo.
Omaiset osallistuvat paljon osaston toimintaan, joten osastolle on heille järjestetty omat tilat. Omaishuoneessa voi yöpyä ja laittaa ruokaa. Viitasen mukaan henkilökuntaa väsyttää eniten epävarmuus työn jatkuvuudesta. Saman vahvistaa osastolla työskentelevä sairaanhoitaja Katja Petäjäniemi.
"Vaikka tämä raskas osasto, täällä on hyvä yhteishenki."
"Päivät kuluvat juostessa ja toisia autellessa. Ei auta olla, että tekee vain omat hommat", Petäjäniemi kertoo.
Osastolla ei surkutella, vaikka kuolema on aina läsnä. "Kuolema on meidän kunnioitettava kumppani", Viitanen sanoo.
Terve suhtautuminen kuolemaan tärkeää
Sirkka Viitasen mukaan jokainen osastolla työskentelevä joutuu selvittämään suhtautumisensa kuolemaan. Se ei ole aina välttämättä helppo tehtävä, varsinkaan kun työnohjausta ei ole järjestetty. Siksi henkilökunta keskustelee paljon keskenään.
Toivanen painottaa, että säästöt koskevat koko kaupunginsairaalaa.
"En halua arvottaa toisen tuskaa suuremmaksi kuin toisen", Toivanen sanoo.
Toivasen mukaan ongelmana on kuormituksen jakaminen tasaisesti. "Tässä pyritään kaikilla osastoilla löytämään tasapaino, että kaikki tulisivat mahdollisimman hyvin hoidetuiksi", Toivanen toteaa.
Osaston aulan pöydälle ikkunan viereen sytytetään kynttilä. Eräs potilaista kuoli juuri. Sama rauhallinen tunnelma osastolla kuitenkin jatkuu, kenties hivenen kunnioittavampana kuin hetki sitten.