Iiläinen 95-vuotias Elsa Vilppola ja hänen omaisensa katsovat, että iäkästä ihmistä riepotetaan vastoin hänen omaa tahtoaan. Hän joutuu joulun jälkeen muuttamaan Iin avopalvelukeskukseen Iin terveyskeskussairaalasta, joka olisi heidän mielestään paras paikka.
Avopalvelukeskuksessa vaaditaan sen verran paljon omatoimisuutta, että Vilppola ei usko pärjäävänsä siellä. Myös hänen tyttärensä Liisa Honka ja Leila Kantola ovat sitä mieltä, että palveluasunnossa pitää osata pitkälti auttaa itse itseään. Elsa Vilppola esimerkiksi kävelee erittäin huonosti.
Vaikka Elsa Vilppolan ajatus juoksee kirkkaasti, hänellä on monta sairautta. Hän on 75-prosenttisesti sokea, potee sydämen rytmihäiriöitä, sairastaa diabetestä, munuaisten vajaatoimintaa, hänellä on sappikivet, osteoporoosi ja kaiken lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta. Lisäksi hän joutuu käyttämään kestokatetria.
"Avopalvelukeskus on sellaisille, jotka voivat itse liikkua ja huolehtia esimerkiksi pukemisesta. Minulla on kaikki sellainen mennyt hyvin huonoksi. Täällä olisi paljon parempi olla. Mutta jos on pakko mennä, niin on pärjättävä miten pärjää", hän huokaa.
"Avopalvelukeskuksessa on kaksi kaksi hoitajaa päivällä ja yksi yöllä. Ei ole lainkaan varmaa, ehtivätkö he auttamaan äitiä", Liisa Honka sanoo.
Ensi vuoden budjetin mukaan Iin ja Kuivaniemen akuuttivuodeosastot keskitetään Iihin, ja osa hoivapalveluista siirretään Kuivaniemelle. Iin terveyskeskuksesta kerrotaan, että Vilppolan tapauksessa ei ole kuitenkaan kysymys vuodepaikkapulasta terveyskeskuksessa, vaan lääkärien ja hoitohenkilöstön yhdessä tekemästä arviosta, että hän ei tarvitse enää sairaalahoitoa.
Ratkaisu valitukseen
pikapuoliin
Elsa Vilppola asui kotonaan vielä kesällä ja pärjäsi kahden kotiavustajan turvin. Elokuussa hän sai sydäninfarktin, ja hän joutui Oulun yliopistolliseen sairaalaan ja sieltä Iin terveyskeskussairaalaan.
"Kun hän tuli Oysistä Iihin, hänet määriteltiin pitkäaikaispotilaaksi. Nyt tuntuu mahdottomalta, että hän joutuu muuttamaan palvelukeskukseen", Liisa Honka sanoo.
Sisarukset hakivat äidilleen Iin sosiaalitoimelta henkilökohtaista avustajaa pari vuotta sitten, mutta hakemus evättiin. He valittivat asiasta Oulun lääninhallitukseen ja odottelevat ratkaisun tulevan pikapuoliin.
Päätökset vanhuksen siirrosta tekevät yleensä lääkärit, hoitajat ja sosiaalityöntekijät niin sanottuna moniammatillisena yhteistyönä.
Silloin, kun potilaat ja hänen omaisensa ovat eri mieltä tehdystä sijoituspäätöksestä, heillä on oikeus pyytää sosiaalitoimistolta palvelutarpeen arviointi- ja palvelusuunnitelma. Sekin tehdään moniammatillisena yhteistyönä yhdessä henkilön omaisten tai hänen edustajiensa kanssa.
Oikeus tähän sosiaalipalvelujen arviointiin tuli voimaan viime maaliskuussa, ja se kattaa kaikki 80 vuotta täyttäneet sekä vaikeavammaiset henkilöt. Kiireettömissä tapauksissa arviointi on tehtävä seitsemän kuukauden kuluessa ja kiireellisissä heti.
Elsa Vilppola tyttärineen harkitsevat palvelutarpeen arviointi- ja palvelusuunnitelman pyytämistä.