Työväen Urheiluliitto (TUL) syntyi dramaattisesti, kun Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto (SVUL) erotti kaikki vuonna 1918 punaisten joukoissa taistelleet pois liiton riveistä. Niinpä heti seuraavana vuonna syntyi vahvasti politisoitunut työväen oma urheilujärjestö.
90 vuotta tänä vuonna täyttävän järjestön menneisyydestä löytyy kaksi myrskyisää vaihetta. Vuonna 1959 äärivasemmisto päätti perustaa Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton (TUK) ja vei mennessään 30 tasokasta seuraa ja 17 000 jäsentä. Hajaannnusta kesti kaksikymmentä vuotta. Puoluepolitiikka ja taistelu SKDL-SDP oli voimissaan.
Vuonna 1993 tuli suuri urheilun järjestörakenneuudistus. Talousvaikeuksiin ajautunut SVUL ajettiin alas, ja TUL:n lakkauttamista vaadittiin suureen ääneen. Kompromissina perustettiin Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU) edunvalvontaorganisaatioksi. Samalla TUL:n seurat liittyivät lajiliittoihin, jotka yhdessä Suomen olympiakomitean kanssa ottivat harteilleen huippu-urheilun.
Ahde satsasi kilpaurheiluun
Matti Ahde valittiin TUL:n puheenjohtajaksi vuonna 1977.
"Oli sekä TUL että TUK. Toimintaa sävyttivät poliittiset kiistat ja tiukka vastakkainasettelu kommunistien ja sosialidemokraattien välillä. Kun lopulta saatiin sopu eli TUK ja TUL yhteen vuonna 1979, samana vuonna järjestettiin suurimmat liittojuhlat, joissa oli mukana 58 000 jäsentä", Matti Ahde muistelee.
Ahde ajoi TUL:n voimakasta satsausta kilpaurheiluun.
"1980-luku oli urheilullisen kehityksen aikaa: meidäkin piti tehdä töitä urheilijoidemme menestyksen eteen. Ison työn teki liiton varapuheenjohtaja Osmo Hekkala", Ahde korostaa.
"SVUL:n puheenjohtaja Jukka Uunila esitti 1990, että Suomen urheilu ajettaisiin yhteen valtakunnalliseen liittoon. Ei nähty kahta keskusjärjestöä. Apuun tuli niin sanottu Palloliiton malli: TUL:n jalkapalloseurat olivat jo 1950-luvulta kuuluneet Suomen Palloliittoon", Ahde kertoo.
"TUL säilyi ja on nyt yksi suurimmista urheilujärjestöistä:
1 100 seuraa, 59 lajia ja 300 000 jäsentä. Osana työväenliikettä liitolla on yhä paikkansa. Seurat tekevät työn ja päättävät, onko TUL tarpeellinen vai ei", puheenjohtajuuden 1995 jättänyt Ahde sanoo.
Oulussakin laskettiin voimasuhteita
"Oli se 1970-luku kovaa aikaa. Täällä pohjoisessa TUL oli SKDL:n komennossa ja SDP oli vähemmistönä. Ennen piirikokouksia laskettiin tarkkaan voimasuhteita ja pidettiin ryhmäkokouksia. Joskus vieläkin vanhoja piirteitä vilahtelee, mutta kyllä poliittisuus on vähenemässä", TUL:n Oulun piirin toiminnanjohtaja Paavo Hiltunen sanoo 37-vuotisen liiton palveluksessa tehdyn työuran kokemuksellaan.
Hiltusen mielestä suurin mullistus oli seurojen liittyminen lajiliittoihin 90-luvulla.
"Tässä yhteydessä loppui TUL:n
oma lajien koulutustoiminta. Väitän, että koko Suomi kärsi siitä, ettei enää ollut perinteistä SVUL-TUL-vastakkainasettelua. Yksi plus yksi ei ollutkaan kaksi vaan paljon vähemmän."
Moni urheilulaji eriytyi yleisseurasta erikoisseuraan. Pienillä lajiliitoilla on vähän varoja ja koulutus minimissään. Esimerkiksi nyrkkeilyn harrastajamäärät ovat pudonneet.
"Yleisseuran, jossa on monta itsenäistä jaostoa, vahvuus on talkoolaisissa. Tapahtumiin on helppoi saada vapaaehtoisia. Hyvä esimerkki on TUL:n suurin seura Haukiputaan Heitto, jossa on yli 3 000 jäsentä. Mutta 90-luvulla perustetut seurat ovat yleensä yhden lajin seuroja", Hiltunen pohtii.
Kesällä eläkkeelle jäävän Paavo Hiltusen mielestä TUL:n tärkein perintö on säilynyt.
"TUL osaa yhä järjestää liikunnan ja kulttuurin yhteisiä tapahtumia. Suurten joukkotapahtumisen osaaminen on säilynyt.