Pingviini-Julle kiemurtelee levottomasti säätieteenlaitoksen nurkkahuoneessa. Julle kieppuu pyörivällä tuolilla, pyörii vinhasti niin, että lopulta pudota tömähtää lattialle. Pää pyörällä pingviini vaappuu kohti herkkiä mittalaitteita. Juuri kun se on törmäämässä niihin, professori Ronkovius koppaa pikku frakkipuvun kiinni.
-- Istuhan nyt alas, professori murisee. Sitten hän heltyy ja antaa pingviinille sanomalehden ajankuluksi. Lehden kannen mainoksessa komeilee suuri kuva Joulupukista. Julle katselee kuvaa, joka näyttäytyy aluksi kolmena pyörimisen seurauksena. Sitten sen silmät tarkentuvat karvaturriin.
-- Tuo tonttu on, tiedustelee pingviini professori Lemmetyiseltä.
-- Ei, tuo on itse Joulupukki. Joulupukki täyttää kaikkien kilttien lasten toiveet, professori selittää.
-- Joulupukki. Se miten toiveet tietää lasten, kysyy Julle.
-- Pukilla on suuri mahti, vanhaa Lapin taikaa. Joulupukki lukee ajatuksia, ja tontut tarkkailevat tilannetta, mutta monet lapset myös kirjoittavat hänelle kirjeitä, kaikkialta maailmasta. Pukki toimittaa sitten lahjat perille aattoiltana, lentää porojensa vetämällä reellä.
Julle pysähtyy miettimään asiaa. Pian sen silmät alkavat lurpsahdella, ja pörröinen pää putoaa lehden päälle.
-- Jaaha, taitaa olla aika viedä pikkukaveri kotiin, Lemmetyinen armahtaa ja nousee laskelmiensa äärestä.