Mittasuhteet ovat isot. Virosta ajetaan ensin laivalla Itämeren yli kahdeksansataa pyörää ja pyöräilijää. Heidät lastataan kahteen tilausjunaan, jotka kolkuttelevat Helsingistä Kolarin asemalle noin 1 067 kilometrin matkan. Mukana seuraavat huoltojoukot ja teknisiä tukihenkilöitä sekä Suomesta että Virosta, noin 40 ihmistä.
Sitten vasta päästään itse asiaan. Pyörillä ajetaan pitkin Kolaria, Kittilää ja Ylläksen maisemia, kahtena päivänä, yhteensä 260 kilometriä.
"Reitin varrella on mahdollisimman paljon paikallisia matkailunähtävyyksiä, luonto- ja kulttuurikohteita. Retken tarkoitus on tuoda esille paikallista perinnettä ja herättää kiinnostusta alueeseen, jotta matkailijat palaisivat paikkakunnalle tulevaisuudessa omin päin", kertoo pyörävaelluksen ideasta Viron pään puuhamies ja Suomi-Eesti-matkailukeskuksen edustaja Malle Kolnes.
Virolaiset ovat hulluna Suomeen. Jo seitsemänä vuotena on järjestetty pyöräretkiä muun muassa Helsingin seudulla, Turun saaristoon ja Ahvenanmaalle. Parhaimmillaan pyöräilijöitä on ollut mukana tuhatkunta.
Matka Länsi-Lappiin oli järjestäjille vaativa rutistus, lähinnä etäisyyksien ja logistiikan kannalta. Budjettikin on kunnioitettavat 3,5 miljoonaa Eestin kruunua. Tämän retken alustavat työt aloitettiin jo 2005. Pikkutarkoissa suunnitelmissa ei juuri mitään jätetty sattuman varaan.
"Lapin hyttyset ovat legenda Virossa. Hyttysten vuoksi meillä on retken kotisivuilla ollut neuvoja sääskitorjuntaan heti ensimmäisestä päivästä lähtien", Kolnes mainitsee.
Tapahtumalla on merkittävää pr-arvoa pyöräilijöiden keskuudessa. Itse pyöräilytapahtuma ja Suomi muutenkin matkailumaana ovat saaneet hyvin positiivisen imagon virolaisten keskuudessa.
Kahdeksan vuoden aikana on muodostunut niin sanottu pyöräretki-fan club. Viime vuonna joukossa oli 35 osallistujaa, jotka olivat olleet mukana kaikilla Suomen retkillä.
"Yleisesti ottaen retkeläinen on keski-iältään 30--40-vuotias aktiivinen, iloinen nuori virolainen, joka ei pelkää sadan kilometrin päivämatkoja eikä teltassa nukkumista. Ja jaksaa vielä päivän päätteeksi tanssiakin", Kolnes profiloi osallistujaa pilke silmäkulmassa.
Kolarin retken vanhin osallistuja oli 75- vuotias Rein Nõu, aikoinaan Viron pyöräilymaajoukkueen kuulunut mies.
Entä sitten tuntemukset tien päältä? Reijo Huovinen, Kolarin asemapäällikkö, kertoo virolaisten ihastuneen syvästi Lapin luontoon.
"Useammastakin suusta kuuli, että porokeitto oli parasta. Lisäksi lappilainen elämäntapa teki heihin vaikutuksen. Kummastusta herätti esimerkiksi se, että täällä Lapissa porot kulkevat vapaasti luonnossa."
Yllätyksiäkin parin päivän pyöräretkellä koettiin. Säävaihtelut olivat suuret ja seuraavia reissuja varten opittiin ainakin se, että mukaan pitää ottaa tarpeeksi lämpimiä vaatteita.
Myös muonitus oli vaativa urakka paikallisille yrittäjille. "Kun kahdeksansataa nälkäistä pyöräilijää pelmahtaa paikalle, tungetaan ruokaa sieraimistakin sisään", Huovinen naurahtaa ja pohtii jo jatkoa tapahtumalle:
"Matkailua voisi myös kehittää pohjoisesta etelään päin. Voisi tarjota vastaavia elämysretkiä norjalaisille reitillä Lapista Turkuun. Heitin jo idean ensi vuodeksi: Itä-Suomen Salpalinja voisi olla mielenkiintoinen pyöräretkikohde"; Huovinen visioi.