Minäki muistan sen kuoppaisen tien, mutta oli sitä mukava ajella pyörällä ne monet kauppareissut, jotka tehtiin. Talavella potkuri luisti niin hyvin, että raskas Anttilan pakettiki kuluki leikiten kyytissä, kun mennä viiletettiin menemään.
Sarakoskensillan korvassa asuvan vanhan papan luona käytiin lämmittelemässä ja ainahan setä meille mehua ja keksiä tarjosi.
Takseilla, joita oli Sarakylän koululaisajossa kolme, saatiin viettää monta hauskaa hetkeä. Uuno kuuntelutti meille aina hirvenmetästäjäkappaletta ja kerto hauskoja juttuja. Matti hyräili ajaessaaan. Silloin joskus kun päästiin Pentin taksin kyytiin, halusimme naapurin tytön kans, että meijät viedään viimeisinä, joten kierrimme kaikki paikat tuhansuota myöten ja lauloimma Pentin pyynnöstä lastenlauluja.
Tekemisestä ei ollu puutetta, kun oli talavella lunta ja jäätä ja kesällä vettä uimiseen. Paljo oli niitä kuoppasia teitä, joita pitkin sai ajella monilla pyöräretkillä.
Mukava on Sarakylässä käyvä ja nähä tuttuja. Terviisiä Sarakyllään!