Suomen tasavallan presidentin tehtävä oli pitkään varattu sairaan vanhoille miehille. Talvisodan väsyttämä Kyösti Kallio jätti tehtävänsä (1937–1940) juuri ennen sydämensä pysähtymistä. Hänen seuraajansa Risto Ryti (1940–1944) poistui Tamminiemestä kehnoon terveyteensä vedoten.
Lähes 80-vuotias C.G. Mannerheim sairasteli presidentin tuurinsa (1944–1946) halki, ja hänen seuraajansa J.K. Paasikivi aloitti presidenttiuransa vuodepotilaana. Paasikivi kärsi koko presidenttikautensa (1946–1956) korkeasta iästä ja vihanhallintaongelmista.
Katkeraksi lopukseen 85-vuotias ukko uskoi olevansa korvaamaton ja lupautui vähän ennen kuolemaansa presidenttikilpaan. Neuvostoliitto päätti kuitenkin vaihtaa Suomen presidentin keväällä 1956.
Paasikiven linjan kähveltäjä Urho Kekkonen halusi kirjoittaa itse presidenttimuistelmansa, mutta presidentin synonyymiksi (1956–1981) noussut vanhus ei lopulta muistanut olevansa presidentti.
Vasta puolen vuosisadan sairaskertomuksen jälkeen Suomen presidentti pakkasi teroittimet linnan työpöydältään hyvässä hapessa. 70-vuotias Mauno Koivisto ei käyttänyt optiotaan kolmanteen presidenttikauteen.
Sauli Niinistö on tällä hetkellä Suomessa suositumpi kuin Jeesus ja Cheek yhteensä. Koko kansan Sale tekee presidenttinä kaiken oikein.
Niinistö puhuu kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta, tukistelee pahoja poliitikkoja ja veropakolaisia, myhäilee Valkoisessa talossa Barack Obaman kanssa, kirjoittelee lapsille ja 100-vuotiaille, soittelee luontoiltaan tavallisena kansalaisena ja kilauttaa Vladimir Putinille Suomen ulkopolitiikan johtajana.
Eduskunnasta alkaa löytyä määräenemmistö Niinistön presidenttikauden jatkamiselle poikkeuslailla. Asiassa on vain yksi iso mutta, joka on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle.
Niinistö on jo aika vanha, eikä kyllä kovin paljon nuorene mahdollisen jatkokautensa (2018–2024) aikana. Seuraavien presidentinvaalien alla Niinistö olisi liki 70-vuotias ja toisen kautensa lopulla jo 75-vuotias.
Se on sopiva aloitusikä urheilun kansainvälisiin johtotehtäviin, mutta istuvan presidentin ohella kansalaistenkin on pohdittava kysymystä: onko Niinistö liian vanha presidentiksi?
Kaksikymppisenä luulin nelikymppisen olevan ikäloppu. Nelikymppisenä tiedän sen. Järki karkailee, muisti ja pissa pätkivät, kroppaa kolottaa. Työelämässä ikärasismi alkaakin 40-vuotiaana. Sukupolveni on ryhtynyt toivottomaan puolustustaisteluun uusia työelämän lupauksia vastaan.
Sen sijaan presidentin hommissa (eläke)ikäkään ei ole rasite. Kokemusta arvostetaan, mutta jotkut seniorikansalaiset muistavat vielä Kekkosen pitkittyneen valtakauden nolon lopun.
Olen tehnyt gallupia vuosina 1946–1949 syntyneiden suurten ikäluokkien keskuudessa siitä, olisiko yli 70-vuotias sopiva presidentiksi. ”Ei ole niin vanhasta enää presidentiksi. Kyllä pitää nuorempi olla”, he sanovat.
Kun kerron Niinistön syntyneen vuonna 1948, ääni kellossa muuttuu. ”Mutta Saulilla onkin nuori vaimo. Se pitää miehen virkeänä.”
En osaa sanoa, kuinka vanha presidentti voi maksimissaan olla, sillä yksilölliset erot ovat suuria. 93-vuotias vaarini on henkisesti huomattavasti virkeämpi kuin minä.
Minusta presidentti voi olla melko nuori tai aika vanha, muttei ikinä korvaamaton tai asemaansa rakastunut.