Vaikka myös Pohjois-Suomessa poliittinen kannunvalanta on keskittynyt paljolti perussuomalaisten vaalimenestyksen mukana tulevan poliittisen mullistuksen äimistelyyn, aivan liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että Oulun ja Lapin vaalipiireissä luopumisten, vaalipiirien vaihdosten ja europarlamentaarikoksi ryhtymisen vuoksi uusjakoon menee yli 70 000 ääntä (Kaleva 15.3.).
Peräti seitsemän nykyistä pohjoissuomalaista kansanedustajaa ei asetu enää ehdolle.
Lisäksi keskustan Paavo Väyrynen ja Paula Lehtomäki ovat ehdokkaina Uudellamaalla, ja demarien Liisa Jaakonsaari toimii europarlamentaarikkona.
Näin suurella kokeneiden poliitikkojen vaihtumisella on melkoinen poliittinen merkitys Pohjois-Suomelle täysin riippumatta perussuomalaisten saamasta äänisaaliista. Kokemuksen merkitys on aivan yhtä tärkeää kuin kyvykkyyden.
Matti Ahteen, Kyösti Karjulan ja Esko-Juhani Tennilän kaltaisista poliitikoista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta heidän luopumisensa myötä Arkadianmäeltä häviää paljon pohjoissuomalaista poliittista osaamista.
Toivoa sopii, että vapaiksi jäävät 70 000 ääntä löytävät tiensä osaavien, ahkerien ja kyvykkäiden uusien kansanedustajien luo. Taistelu alati niukemmiksi käyvistä yhteisistä varoista on lähivuosina kovaa.
Niissä väännöissä on pärjättävä, jotta elämisen ehdot Pohjois-Suomessa tulevat turvatuiksi.
Pelkästään Seinäjoen ja Oulun välisen rautatieosuuden kunnostusrahoista käyty sanailu todistaa, ettei pohjoiseen tule mitään ilmaiseksi.
Vaalitulos ei välttämättä ole vielä mikään poliittinen mullistus. Se on, jos uudet edustajat eivät osaa tai eivät viitsi pitää kunnolla omiensa puolta.