Teollisuusneuvos Jorma Terentjeff muistaa edelleen ”Jorman oppivuoden”, 1997–1998 tapahtuneen työmatkansa Yhdysvaltoihin, kuin eilisen.
Oulunsalolaisen elektroniikkateollisuuden tuotantoautomaation valmistamiseen erikoistuneen JOT Automationin toimitusjohtaja haki oppia ”isosta maailmasta”, millaisin eväin yritys listataan pörssiin.
Matkallaan hän tutustui amerikkalaisiin pääomapiireihin – suursijoittajiin ja erityisesti New Yorkin teknopörssi Nasdaqiin, jota firmassa mietittiin Helsingin pörssin vaihtoehtona.
Sen verran vakuuttuneeksi Terentjeff matkallaan tuli, että hän ryhtyi valmistelemaan listausta, mikä sitten tapahtui onnistuneesti alkusyksystä 1998 Helsingin pörssissä.
Vain pari vuotta aikaisemmin
suurasiakkaansa vaikeuksien vuoksi konkurssin partaalla käyneen JOT Automationin pörssitaipale oli aluksi yhtä juhlaa. Yhtiön markkina-arvo ponkaisi silloisena markka-aikana huikeaan 11 miljardiin, liki kahteen miljardiin euroon.
”Kyllähän se huikea suoritus oli. Mutta markkinatilanne oli silloin erittäin myötäinen. Monet muutkin teknologiayritykset menestyivät JOT:n tavoin pörssissä”, Terentjeff muistelee.
JOT Automationin listauksesta Jorma Terentjeff hyötyi myös henkilökohtaisesti. Vuosina 1998–2001 pörssissä myymillään osakkeilla vaurastuneena hän toteutti monen unelman taloudellisesta riippumattomuudesta.
”Minun tapauksessani se antoi mahdollisuuden rauhoittumiseen ja ajan järjestämiseen perheelle, joka oli itseni tavoin elänyt neljännesvuosisadan täysin työni asettamien ehtojen mukaan. Vuonna 1975 alkaneen työuran täydet päivät venyivät entisestään JOT:n kaudella pitkillä työmatkoilla Yhdysvaltoihin,
Koreaan ja Kiinaan.
Nykyisin pudasjärvisen Hiihtokeskus Iso-Syöte Oy:n omistajana ja toimitusjohtajana Terentjeff joutuu myös matkustamaan.
”On käytävä muissa matkailukeskuksissa mallia katsomassa, ettei jämähdä paikoilleen.”
Nyt riittää normaali työaika ja aikaa jää perheelle. Kiivaan työn vuosina kortilla ollut aika on käynyt sen verran väljäksi, että siitä pystyy lohkaisemaan harrastuksista mieluisimman – valokuvauksen lisäksi hetkiä myös musiikin kuunteluun ja elokuvissa käyntiin.
Vuoden 2002 lopussa suru pysäytti koko perheen, kun esikoispoika kuoli täysin yllättäen sai-rauskohtaukseen.
Perhe oli viettänyt mukavan päivän ja illan Isolla-Syötteellä. ”Poikamme meni nukkumaan aivan normaalisti, muttei enää herännytkään aamulla”, Jorma Terentjeff muisteli tapahtumia STT:n haastattelussa.
Surutyön keskellä Terentjeffiä ravisteli valtakunnallinen mediakohu.
Lunta tuli tupaan, kun Ylen MOT-ohjelma väitti, että rahoittajat olisivat pelastaneet hänen omistamansa hiihtokeskuksen konkurssilta. Lopulta kaikki väitteet kumottiin kauppa- ja teollisuusministeriön selvityksessä.
”Vaikka kaikki osalliset tiesivät väitteet aiheettomiksi, kohu oli raskas. Toisaalta se tuntui pieneltä asialta, sillä suru pojan menettämisestä on edelleen valtava. Voin kai sanoa, että suru antoi voimaa kestää sen.”
Vuonna 1975 diplomityön aihe vei Terentjeffin Saloon ja sieltä silloisen Salora Oy:n omistamaan Salcomp Oy:hyn Kemijärvelle. Vasta pari kuukautta töissä ollut tehtaanjohtaja sai joululahjan: Tehtaan ainoa asiakasomistaja Salora kertoi pudottavansa tilauksensa alle puoleen.
Terentjeff kokosi tiimin, joka ryhtyi kehittämään uusia tuotteita ja etsimään uusia asiakkaita. Ja ”raivokkaalla työllä porukka kehitti sen teknologisen osaamisen, johon kännyköiden akkulatureiden toimintateknologia edelleen nojaa”.
Tiimityön tehokkuuden Terentjeff huomasi myös tullessaan 1987 Aspo Oy:n mikropiiritehtaan johtajaksi Ouluun. ”Pienellä porukalla ja henkilöstön sitoutumisella rapakuntoinen tehdas saatiin nopeasti kuntoon.”
Urallaan Terentjeff on kokenut toimitusjohtajan roolin ratkaisevaksi, ja erityisesti äärimmäisen vastuun yrityksen rakentamisesta ja pystyvän tiimin kehittämisestä.
Yhdeksi tiimin tärkeimmistä jäsenistä Terentjeff nimeää sen ”inhottavan talousjohtajan, joka mahdollisuuksien myötä antaa löysiä, mutta tilanteen vaatiessa myös jarruttaa kunnolla”.
Vastuunkantajia teollisuusneuvos kaipaa yrityksiin juuri nyt, kun aika on käynyt ahtaaksi.
Tilausten tippuessa tuotantoa on supistettava ja rohjettava tarvittaessa myöntää, että hyvien näkymien varaan tehdyt päätökset tehtaiden perustamisista olivat vääriä.
Hänen mukaansa yhteiskunnallinen velvollisuus on pitää yrityks kilpailukykyisenä: se edellyttää yritysjohdolta 110-prosenttista sitoutumista työhönsä sekä valmiutta ikäviinkin, julkisuudessa ryöpytystä saaviin ratkaisuihin.