"On aivan fantastista ja upea juttu, että olen saanut jääkiekosta ammatin - ensin pelaajana ja nyt valmentajana."
Näin hehkuu Kari Jalonen, joka eittämättä kuuluu lajin suurin persoonallisuuksiin Suomessa.
"On mielenkiintoista nähdä, voisiko jääkiekosta löytyä minulle vielä kolmaskin ulottuvuus", Jalonen jatkaa mutta ei tarkenna, mikä tai mitä se voisi olla.
Jalonen oli alle kouluikäinen, kun kipinä jääkiekkoon syttyi. Jo edesmennyt Oulun keskuskenttä oli hänen pyhättönsä, ja kun tie vei Kärppien E-juniorien all stars -joukkueeseen, tähti loisti jo kirkkaana.
Hän kuului vuosi toisensa jälkeen ikäluokkansa ehdottomiin kiintotähtiin niin Kärpissä kuin pikkuleijonissakin.
Jalosen meriittilista on komea. Kun ura 1996 Ranskan Rouenissa päättyi, hänen kaulaansa oli ripustettu viisi mestaruusmitalia SM-liigasta, yksi Ranskasta sekä neljä juniorien eri ikäluokista. Valmentajana mestaruuksia on tullut kuusi.
"Vaikka hienoja hetkiä on paljon ja niitä on erittäin vaikea asettaa johonkin järjestykseen, koskettavuudessaan kaksi tapahtumaa kyllä nousee ylitse muiden: Kärppien mestaruus pelaajana 1981 ja valmentajana 2005", Jalonen alleviivaa.
Syntymäpäiväsankarin elämässä jääkiekkoilulla on ollut ja on valtava merkitys.
"Onpahan Heinäpään Haukka saanut nähdä vähän maailmaa ja tullut sitä kautta vähän viisaammaksi. Muistan vieläkin elävästi, kun lähdin 14-vuotiaana Kärppien kanssa jytäbussilla Oulusta Saksan Landshutiin pelaamaan tai kun istuin lentokoneessa 1982 matkalla Calgaryyn", Jalonen nostaa esimerkeiksi.
Jalonen on sikäli harvinaislaatuinen ilmestys huippu-urheilun moniulotteisella kartalla, että hän ei koe työssään paineita vaan käyttää mieluummin ilmaisua "haaste". Siksipä hän ei ole koskaan pelännyt ottaa haasteita vastaan, on tehtävä sitten kaukalossa tai sen ulkopuolella.
"En ole koskaan halunnut jämähtää aloilleni. Jääkiekko on laji, jossa ei näe kulman taakse vaan sinne pitää itse mennä katsomaan, mitä siellä on. Juuri haasteellisuus tekee tästä työstä mielenkiintoisen."
Koska jääkiekko on Jalosen aikana Suomessa kaikin puolin ammattimaistunut, hän haluaa korostaa yhteistyön merkitystä.
"Valmentaminen ei ole yhden miehen show, vaan tiivistä tiimityötä valmennusjohdon ja tietysti myös urheilutoimenjohtajan kanssa", hän korostaa.
Jalonen pitää itseään valmentajana vielä nuorukaisena.
"50 vuotta ei ole valmentajalle ikä eikä mikään. Tässä ammatissa kokemuksella on iso merkitys."
Kun eläkepäivät sitten joskus ovat edessä ja mies istuu keinutuolissa, hän myöntää, että "tarinoita varmasti riittää".
"Ja mistä sitä tietää, vaikka juttuja riittäisi kirjaankin asti", Jalonen heittää.
Syntymäpäiväsankari ei pidä vastaanottoa, vaan keskittyy HIFK:n liigajoukkueen valmistamiseen seuraavaan otteluun.