Professori Lemmetyinen astuu luimistellen keittiöön. -- Hömpötyksiä, hömpötyksiä koko joulu! Kaiken maailman pyhiä, menee hyvää aikaa tieteeltä hukkaan. Tärkeitä asioita...
Rouva tukkii professorin suun tunkemalla sinne piparin. Tuuheat kulmat suoristuvat harmistuneesta pörhöstään. -- No ehkä piparkakun verran, professori antaa periksi, -- Mutta sitten täytyy lähteä takaisin yliopistolle, pitäähän Julle auttaa kotiin, varmasti häntä jo Etelänavalla kaipaillaan.
-- Äiti, isä, veli, kaikki kaipaavat he, Julle nyökyttelee.
Rouvan touhotus loppuu heti huolestuneeseen ilmeeseen. Professorinkin kulmakarvat ovat palanneet huoliryppyyn. Jos myrskytuuli lennätti pingviinin Suomeen, mikäs sen takaisin lennättäisi?
-- Täytyy soittaa professori Ronkoviukselle, hän tuntee tuulet, professori Lemmetyinen päättää.
Tuumasta toimeen, yhteys tuulituntijaan. Kohta pingviini ja professori ovat jo matkalla säätieteenlaitokselle. Raitiovaunussa Julle nykäisee professoria hihasta.
-- Joulu, juhla se on, pingviini tiedustelee professorilta, joka ynähtää myöntävän vastauksen.
-- Jos meillä juhla, iloisia ollaan, nauretaan ja riemuitaan. Täällä miksi katsovat ulos ikkunoista, ei puhu, hymyile ei. Näin pitäisi, Julle sanoo ja vetää nokalleen railonleveän virnistyksen.