Vanhan Oulu-Kajaani-maantien inventointi on saatu valmiiksi. Suurvaltakauden tärkeä väylä on pääosin yhä löydettävissä, joskin pieniä osuuksia tiestä on kadonnut metsän tai peltojen alle.Oulun ja Kajaanin linnoja jo 1610-luvulla yhdistäneestä tiestä haluttaisiin tehdä historiaa huokuva matkailureitti.
Tien linjaus selvitettiin osana Oulu-Kajaani-kehittämisvyöhykehanketta. Oulun ja Muhoksen Hyrkkään välillä inventointi tehtiin kaksi vuotta sitten, nyt valmiiksi on saatu osuus Hyrkkäältä Kajaaniin.
Pohjois-Pohjanmaan liiton suunnittelujohtaja Tuomo Palokangas tähdentää, että vanha maantie ja Oulujoki ovat muodostaneet lähtökohdan pohjoispohjalaisten ja kainuulaisten monipuoliselle vuorovaikutukselle. Rautatien, uusien tieyhteyksien ja Venäjän rajan avautumisen kautta yhteistyö on laajentunut naapurimaiden rajojen yli.
"Kun Oulu-Kajaani-maantien paikka tiedetään nyt tarkkaan, asia voidaan ottaa huomioon kaikessa maankäytön suunnittelussa", Palokangas sanoo.
Aluksi ratsupolku
Tieinventoinnin tehnyt arkeologi Maria Suvanto kertoo, että maakuntia ja hallintokaupunkeja yhdistävät maantiet tehtiin valtion ja hallinnon tarpeisiin.
"Niitä pitikin kulkivat virkamiehet, posti ja sotilaskuljetukset. Vaikka maantiet palvelivat paikallisliikennettäkin, talonpojat kokivat maanteiden rakentamisen usein rasitteeksi. Täytyihän heidän raivata tie, ylläpitää sitä ja huolehtia tiellä liikkuvistakin."
Oulun ja Kajaanin välisen tieyhteyden rakentaminen aloitettiin Kajaanin linnan rakentamistöiden yhteydessä, koska strategisesti merkittävän linnan huolto ja yhteydet muuhun valtakuntaan täytyi turvata. Tie valmistui 1610-luvulla, joskin se oli alussa vain pahainen ratsupolku.
Oulujoen merkitys tärkeänä kulkureittinä säilyi pitkään erityisesti kaupankäynnissä, sillä suurten tavaramäärien kuljettaminen oli helpompaa vesitse. Vuonna 1681 maaherra Wrangell antoi kuitenkin käskyn raivata maantie vaunuin ajettavaan kuntoon. Työ ilmeisesti valmistui ainakin osittain ennen Suurta Pohjan sotaa.
Maria Suvanto selvitti vanhan maantien reitin maakunta- ja kansallisarkistosta löytyneiden karttojen avulla. Oulun ja Utajärven välillä vanha tielinja on yhä monin paikoin käytössä. Utajärven Mustikkakankaalta Ahmakselle johtava tien osuus on jo lähes ajokunnoton, mutta Ahmakselta aina Oulujärven rantaan Säräisniemelle tietä pystyy ajamaan henkilöautollakin.
Oulujärven yli
Säräisniemen ja Kajaanin välinen yhteys on ollut valtaosin vesi- ja jäätietä. 1700-luvun lopun maayhteys on yhä osin paikallistettavissa Manamansalossa ja Koutaniemessä.
Järvireitin takia vanha Oulu-Kajaani-yhteys oli lyhyempi kuin nykyinen kaupungit yhdistävä valtatie. Silti muinaisella 170 kilometrin reitillä matkattiin usein päivien ajan. Taukopaikkoina toimivat monet tien varrelle perustetut kestikievarit.
"Vanhaa tietä voi pitää kohtalaisen hyvin säilyneenä silloin, kun sen linjaus ja maastonmyötäinen olemus ovat säilyneet ja tie kulkee perinteisen viljely- tai metsämaiseman halki. Tällaisia osuuksia on 76 prosenttia Oulu-Kajaani-tiestä", Maria Suvanto kertoo.
Kokonaan maastossa paikallistamatta tiestä jäi vain seitsemän kilometriä. Tällöin tie on jäänyt peltojen, rakennusten tai rautatien alle.