Pidoilla on tapana parantua, kun väki vähenee.
Terwamaratonin kuuluttaja on jo tovi sitten toivottanut kaikille aurinkoiset kesät ja pakannut pillinsä pussiin. Nopeimmat 42 kilometrin lenkin kiertäjät ovat lillineet Edenin porealtaissa hyvinkin kaksi tuntia, ja pokaalien jako on täydessä käynnissä. Makkaranmyyjätkin alkavat kasailla kojujaan.
19. Terwamaratonin lähtölaukauksesta on kulunut kohta viisi tuntia, mutta maalialueella kuikuillaan yhä kaulat pitkinä Nallikarin rantatielle. Ruusuja kaivellaan esille käärepapereista ja sampanjaa yritetään pitää viileänä.
Merja Larivaara ja Kari-Pekka Toivonen kurvaavat näkyville. Nyt voi jo tuulettaa: ensimmäinen maraton on enää muutamaa hullua sataa metriä vaille valmis. Haasteeseen on vastattu.
Maaliviivan näyttelijäpariskunta ylittää komeasti käsikädessä. Kellossa pyörivät lukemat 4.55 ja risat.
"Ilman Kari-Pekan tukea en olisi päässyt maaliin", Larivaara irvistää ja istahtaa ruusupuska kädessään ensiaputeltan penkille vetämään henkeä.
"Happi loppui aivan tuossa maaliviivalla. Ei tässä muuten mitään", hän sanoo.
"Ihan kuninkaana istutaan."
Kuninkaaksi itsensä tuntee myös Toivonen. Fiilis on uskomaton.
"En juossut näyttääkseni muille, vaan ihan itselleni. Eipä silti saattaahan tuota joskus tulla kavereille kuittailtua."
Larivaara ja Toivonen ottivat 42 kilometrin haasteen vastaan viime kesänä. Heidän harjoittelua ja valmistautumista on seurattu Kauneus ja Terveys -lehdessä.
"Luulisi, että vuodet olisivat opettaneet kieltäytymään joistakin jutuista. No nyt jo voi olla tyytyväinen, että on tällainen yllytyshullu", Toivonen hörähtää.
Perheen neljä lasta, työkiireet ja talven flunssat pitivät hyvin huolen siitä, että kestävyysjuoksuvalmentaja Tommy Ekblomin suunnittelema harjoitusohjelma meni uusiksi monta kertaa.
Toivonen sanoo, että välillä oli usko loppua.
"Mutta kun emme satu olemaan luovuttavaista sorttia", Larivaara virnistää.
"Sitä paitsi eihän tämä ollut synnyttämiseen verrattuna mitään."
Pariskunnan juoksutaktiikka liittyi juuri lapsiin: mottona oli juosta kymmenen kilometriä jokaiselle lapselle ja fiilistellä pari viimeistä itselle.
"Ne lasten kympit menivät mallikkaasti, ja muutenkin yritimme nauttia jokaisesta metristä", Toivonen sanoo.
"Ihan heti ei nimittäin juosta uudestaan!"
Voittajan tunteella maaliviivan ylitti myös Irja Mertala. Kiiminkiläinen teräsrouva ei ollut Toivosten tapaan ensimmäistä kertaa täysmaratonin kimpussa. Maaliviiva ylittyi kuudetta kertaa.
"Ikäni olen liikkunut ja kolme vuotta sitten hullaannuin tähän hommaan", Mertala hymyilee, vaikka loppuaika (4.12,29) ei ihan kelvannutkaan.
"Maaliin pääseminen on tärkein asia, mutta olisihan tuo ollut mahtava, kun aika alkaisi kolmosella."
Niin tai näin, Mertala kävi pokkaamassa 60-vuotiaiden naisten ykköspalkinnon.
Pokaaleista puheen ollen: "Leviltä sain kerran niin valtavan pokaalin... Ajattelin, että tuonko minä täytän grogilla, niin..."