Kaleva seuraa kolmiosaisessa sarjassa ensikertalaisten maratonhaaveen toteutumista. Toinen osa julkaistaan toukokuussa ennen maratonia. Kolmannessa osassa kesäkuussa Kaleva on paikan päällä Tukholmassa.
Se on pitkä matka, tuo maraton. Tarkalleen se on tietenkin 42 195 metriä. Ensikertalaista maraton kiihottaa, houkuttaa, mietityttää ja pelottaa. 40 ja risat päälle: jaksanko loppuun asti?
Haapaveden Osuuspankin kolmikko Jaana Kovalainen, Terttu Kivijärvi ja Timo Suhonen on ottanut haasteen vastaan. Toimitusjohtaja Suhonen kävi aprillipäivänä vuonna 2005 puntarilla ja päätti, että jotain pitäisi tehdä.
"Ja katsoit sen jälkeen työntekijöitä", Kivijärvi naurahtaa Suhoselle.
Niin tai näin, pankkilaiset päättivät lähteä maanantaisin töiden jälkeen lenkille. Pankissa on 16 työntekijää ja lenkille löytyi aina neljästä kymmeneen kuntoilijaa.
"Ensimmäinen lenkki oli kylän ympäri eli noin neljä kilometriä. Suurin osa taisi kävellä matkan. Innostuimme heti sillä tavalla, että maraton oli taka-ajatuksena", Suhonen selvittää.
Osa työntekijöistä juoksi keväällä 2006 puolimaratonin ja sen jälkeen lenkkeilyinnostus notkahti. Nyt jäljellä on kolme sinnikkäintä kuntoilijaa: toimitusjohtaja Suhonen, 47, sijoitusneuvoja Kivijärvi, 46, ja pankkilakimies Kovalainen, 38.
Eli Kovalaista lukuunottamatta 40 ja risat. Eikä hänenkään tarvitse juosta kuin muutama kilometri oman ikänsä päälle.
Ensikertalaisten kunnioitettava yritys vaatii tasokkaat puitteet: kolmikon tavoitteena on Tukholman maraton kesäkuun 9. päivänä.
Nimet löytyvät 17 500 osanottajan listalta. Harjoitteluaikaa on jäljellä tismalleen kolme kuukautta.
Selvä tavoite
antaa intoa
Maratonjuoksijoissa on menijöitä moneen lähtöön. Ensikertalaiset ovat aina uuden ja tuntemattoman edessä.
Ikänsä lenkkeillyt Suhonen havittelee 4.00-4.30 aikahaarukkaa, Kovalaisen ja Kivijärven tavoite on selvittää reitti vaaditun kuuden tunnin puitteissa.
"En ollut juossut metriäkään ennen syksyä 2005. Olen lähtenyt periaatteessa nollakunnosta liikkeelle. Meillä on kuntotesti menossa: onko mitään mahdollisuuksia juosta maratonia vai onko tämä vain haavekuvitelmaa", Kovalainen pohjustaa.
Peruskuntokausi on vaihtumassa kovempaan harjoitteluun. Kovalaisen ja Kivijärven pisimmät lenkit ovat tähän mennessä olleet 12 kilometrin luokkaa.
"Pitäisikö huolestua", Kivijärvi hymähtää.
"Tässä vaiheessa ei osaa täysin käsittää, mitä kolmen kuukauden kuluttua on vastassa. Eihän tästä silti ole muuta kuin hyötyä: kunto kasvaa koko ajan ja työssä jaksaa paljon paremmin", naiset muistuttavat.
Niin, eikö lenkkeily itsessään olisi riittävä haaste? Miksi ihmiset ympäri maailman haluavat testata rajojaan maratonilla?
"Selvä tavoite antaa positiivista intoa. On viitsittävä lähteä lenkille, vaikka ulkona olisi vesisade tai pakkanen", Kovalainen pohtii.
Porukassa
parempaa
Muotoillaan se nyt vaikka näin: pitkäkestoinen juokseminen ei ole aina ruusuilla tanssimista. Mahdollisen tylsyyden tappamiseksi on onneksi keksitty lenkkikaverit.
"Onhan se rattoisampaa, jos vierellä on muita juoksijoita", Kivijärvi tietää.
Jos kuitenkin on juostava yksin, niin Kovalaisen korvissa ovat pienet kuulokkeet. Suhonen saattaa puolestaan valmistella mielessään työpuhetta. Kivijärvi on mieluiten omien ajatustensa keskellä.
Ehkä Tukholmassa Suhonen jättää työasioiden miettimisen ja Kovalainen unohtaa napit korvistaan?
"Minä puhun silloin korvaasi koko ajan", Kivijärvi vahvistaa.
Siinä onkin puhumista, sillä 42 195 metriä on - edelleen - pitkä matka. Se on sen verran pitkä matka, että kolmikko on ollut maratonista työpaikalla vähän hissukseen.
"Voi olla, että siellä nytkin naureskeltiin, kun lähdimme lenkkivaatteet päällä töistä ja menimme suoraan (hotelli-ravintola) Haapakanteleeseen", kolmikko viittaa huvittuneena haastattelupaikkaan.
Todistettavasti: kyllä tämä kolmikko lähti myöhemmin lenkille.
Ja sehän on maratoonarille kuin olisi pannut rahaa pankkiin.