-- Ätshiii, aivastaa Julle. Rouva Lemmetyisen keittiö on valkoisenaan pöllyävää jauhoa.
-- Pipareita tässä leivoin, no mihin sinä nyt, istu tuohon, rouva hosuu yhden piparipellillisen lattialle jakkaralta. Hän ojentaa Jullelle suuren piparisydämen. Julle haistelee sitä ensin epäilevästi nokka väristen, haukkaa sitten hieman ja sitten pingviinin silmät leviävät hämmästyksestä.
-- Nam! Se on kala merkillinen, on hyvää kuitenkin se, julistaa pingviininpoikanen.
Rouva nauraa ja pölläyttää jauhoja esiliinastaan.
-- Kalaa, höpsis! Minun erikoispipareitanihan ne ovat. Kuulepas, näin ne tehdään: Tein taikinan jo eilen valmiiksi jääkaappiin jäähtymään. Kiehautin 1,5 desilitraa siirappia, 2 desilitraa sokeria, 250 grammaa voita sekä kanelia, neilikkaa ja kardemummaa kaksi teelusikallista kutakin sekä yhden vielä inkivääriä. Kun seos oli jäähtynyt, sekoitin siihen kaksi kananmunaa, yhden kerrallaan vatkaten. Ja sitten lisäsin reilun yhdeksän desiä vehnäjauhoja, joihin oli sekoitettu 2 teelusikallista soodaa. Sitten vain leivotaan, ja 200-asteiseen uuniin noin 10 minuutiksi. Tämän ohjeen minulle opetti jo mummoni.
-- Nam, kommentoi Julle nokka piparia täynnä.