Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Vaikka näin on, ei malta olla muistelematta kahden suomalaisen ministerin takavuosina pitämiä puheita.
Puheista nousi kotirintamalla melkoinen älämölö.
Kun puheet lukee nyt muutamaa vuotta myöhemmin, ei voi kuin ihmetellä niistä noussutta kohua. Ja kun puheita vertaa siihen, mitä tänä vuonna on tapahtunut, ei voi kuin ihmetellä lisää.
Ketkä nämä puheet sitten pitivät?
Ensimmäisen piti silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) Washingtonissa syyskuussa 2007. Se ristittiin Venäjä, Venäjä, Venäjä -puheeksi.
Toisen piti silloinen ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) suurlähettiläspäivillä elokuussa 2008. Se sai lisänimen 080808 Venäjän ja Georgian juuri käymästä lyhyestä sodasta.
Meteli nousi Häkämiehen puheen tästä kohdasta:
”Ottaen huomioon maantieteellisen sijaintimme Suomen tämän päivän kolme pääasiallista turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Eikä tämä koske vain Suomea vaan meitä kaikkia.”
3xVenäjä -osuutta taivasteltiin Suomessa selkäydinreaktiona, vanhasta muistista.
SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma kutsui puhetta ”onnettomaksi tekeleeksi”. Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) mielestä Häkämies käytti henkilökohtaista retoriikkaa. Tasavallan presidentti Tarja Halonen kutsui Häkämiehen kommentteja aika lailla persoonallisiksi. Oppositiossa ollut Erkki Tuomioja (sd.) katsoi, että puhe osoitti harkintakyvyn puutetta.
Seitsemän vuotta myöhemmin, puoli vuotta Krimin miehityksen jälkeen ja Itä-Ukrainan konfliktin jatkuessa joudutaan taivastelemaan enemmänkin sitä mitä Venäjä on tehnyt, ei enää sitä mitä Venäjästä sanotaan.
Venäjä on politiikallaan käytännössä sanoutunut irti kansainvälisestä sopimusjärjestelmästä. Se pyyhki pöytää esimerkiksi Ety-järjestöllä ja sen periaatteilla, joiden mukaan Euroopan rajoja ei pitänyt enää väkivallalla muuttaa.
Mitä Stubb sitten sanoi?
Stubb arvioi, että Venäjän ja Georgian sota oli käännekohta kansainvälisessä politiikassa, heitti kansainväliselle järjestelmälle uuden haasteen ja vaikutti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työlistaan.
Stubbin Suomea koskenut johtopäätös oli, ettei Suomi enää ”voi hiipiä hyssyttelyyn tai luikkia liturgiaan” saati kaivautua entistä syvemmälle Nato-juoksuhautoihin. Hän sanoi Venäjän ottaneen askeleita, jotka eivät ole Suomelle edullisia tai hyväksyttäviä.
080808 ei enää nostanut yhtä suurta meteliä kuin Häkämiehen puhe. Selvimmin eri linjalle asettui Stubbin kanssa samassa hallituksessa ollut ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen (kesk.) Hän ei pitänyt Georgian sotaa maailmanpolitiikan käännekohtana.
Jos 080808 ei vielä ollut käännekohta, viimeistään vuosi 2014 on sellainen.
Ministerit Häkämies ja Stubb osuivat puheissaan valitettavan oikeaan. Nyt ollaan monin verroin tiukemmassa paikassa kuin 2008, Suomikin. Kuinka syvälle juoksuhautoihin kaivaudumme nyt?
Tällä viikolla EU ja Yhdysvallat päättivät tiukoista talouspakotteista Venäjää vastaan. Suomikin on niissä mukana. Lipsuminen rintamasta olisi ollut paha tahra Suomen kylkeen.
Vanhoista tavoista ei ole näköjään päästy vieläkään. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini sanoi perjantaina Maaseudun Tulevaisuudessa, että Suomen tulisi keskustella Venäjän kanssa kahden kesken sen vastapakotteista, ohi EU:n!
Tutkijakonkari Pertti Joenniemi kirjoitti viisaasti torstain HS:ssä. Hän arvioi, että Venäjä ajoi Ukrainassa itsensä umpikujaan. Venäjän olisi kyettävä muuttumaan globalisaation ja markkinavoimien paineessa kilpailuvaltioksi, hän kirjoitti.
Ei voi olla olematta yhtä mieltä Joenniemen kanssa. Hänen arviossaan on vain yksi mutta: Venäjän pitäisi itsensä tehdä nuo johtopäätökset.
Ei vain valitettavasti näytä siltä, että näin olisi käymässä niin pitkälle kuin silmä siintää.