Hämärä alkaa laskea Taivaanvalkeiden pihapiirissä Kittilän könkäällä. Pakkasta on ulkotöihin kohtuuttomat -25 astetta. Pari päivää aiemmin mittari näytti pahimmillaan -36 astetta.
Karut olot asettavat melkoisia haasteita Joulutarina-elokuvan kuvauksille. Aikatauluihin ei voi kajota, koska näyttelijöillä on muitakin töitä.
Etenkin tekniikan kanssa on ollut ongelmia. Kamerat kestävät kovankin pakkasen, akut sen sijaan ovat kovilla. Samoin kuljetusliikenne on tökkinyt.
"Työpäivästä on saattanut mennä pari kolme tuntia siihen, että autoja on pitänyt hinata käyntiin ja talliin. Siellä kun on helsinkiläisiä kuskeja kesädieselillä liikenteessä. Mutta muuten on mennyt ihan suunnitelmien mukaan", apulaistuottaja, eräänlaiseksi yleismies jantuseksi itseään luonnehtiva Laura Salonen kertoo.
Salosen mukaan arktisissa olosuhteissa on ollut logistisesti järkevintä edetä kuvauspaikkakohtaisesti. Edellisellä viikolla kuvattiin Levin rinteeseen lavasteiksi rakennettujen talon ja tallin kupeessa. Toinen viikko on oltu alempana.
Nimenomaan Leville kuvausryhmä tuli yhteistyökumppanien takia. Ilman Levin Matkailun ja Lapin Markkinoinnin intressejä osallistua kustannuksiin elokuvaa ei olisi voitu toteuttaa nykyisessä mittakaavassa.
Aiemmin syksyllä ruska-aikaan filmattiin jo Levillä ja Utsjoella sekä Tytyrin kaivoksessa Lohjalla. Leviltä kuvausryhmä jatkaa puoleksitoista viikoksi Utsjoelle. Sen jälkeen kuvataan vielä sisäkuvia Helsingissä parin viikon verran. Maaliskuussa alkaa jälkituotantovaihe. Elokuvan ensi-ilta on marraskuussa.
Lapin kuvaukset ovat pelkästään ulkokuvauksia. Tällä kertaa on tarkoitus kuvata neljä kohtausta. Ensimmäisessä Otto Gustavssonin esittämä 13-vuotias Nikolas-poika ja Kari Väänäsen erakoitunut puuseppä ajelevat metsässä hevosreellä.
"Tässä on kaikki kriisin ainekset, kun on eläimiä, lapsia ja pakkasta. Ensimmäinen kohtaus pitää saada purkkiin sinisenä hetkenä juuri ennen kuin aurinko tipahtaa kello 16.35", Salonen selvittää.
Samaan aikaan kun kuvausryhmä kantaa kameroita ja äänityslaitteita metsään, käy ohjaaja Juha Wuolijoki vielä katsastamassa seuraavan päivän kuvauksissa tarvittavaa avantoa. Wuolijoki kertoo tarttuneensa aiheeseen, koska kukaan muu ei ollut sitä tehnyt.
"Suomessa ei jostain syystä ole tehty jouluelokuvaa. Jouluelokuvaa ei voi tehdä ilman hyvää tarinaa, niinpä minä, Marko Leino ja Aku Louhimies rakensimme tarinan Joulupukin lapsuudesta", hän toteaa.
"Joulupukki on yksi maailman tunnetuimmista henkilöistä, mutta kukaan ei ole tullut kysyneeksi, mistä hän on tullut. Niinpä me pääsemme esittämään väittämämme puhtaalta pöydältä. Jenkkistudiotkaan eivät ole siihen tarttuneet."
Joulutarina tapahtuu Suomen Lapissa. Paikkaa ei määritellä sen paremmin kuin ei aikaakaan. Ajallisesti tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen sähköä.
Elokuvassa on peräti kuusi eri aikatasoa. Nuorella Nikolaksella on kaksi lapsinäyttelijää, kun aikuista Nikolasta ja lopulta Joulupukkia esittää Hannu-Pekka Björkman.
Muun kuvausryhmän hytistessä Taivaanvalkeilla Björkman istuu kymmenen kilometrin päässä Levin Gondoliin tehdyssä yhdistetyssä maskissa ja pukuvarastossa. Häntä kuvataan vasta pimeän tullen.
"Näyttelijöille pakkanen on pieni ongelma muuhun työryhmään verrattuna. Meidän ei tarvitse olla koko aikaa ulkona. Mutta enpä ole tällaisissa olosuhteissa ennen kuvannut. Toissapäivänä taisi olla -35 astetta, ja kyllä silloin palelikin. Levin huipulla kaikki olivat niin pakattuja, että ketään ei tunnistanut muuten kuin työtehtävien perusteella. Juhalla onneksi oli iso nimilappu rinnassa", Björkman naurahtaa.
"Toisaalta näissä oloissa näyttelijä saa tietyt asiat täysin ilmaiseksi. Huomenna kun kiskomme (Mikko) Koukia avannosta, niin siinä ei tarvitse paljoa näytellä. Riittää että kiskoo. Ulkokuvaukset ovat aika toiminnallisia. Siinä mielessä studiossa tehtävät kohtaukset ovat haastavampia."
Entä millaista on näytellä niinkin tunnettua henkilöä kuin Joulupukkia?
"Itselläni ei ole hirveästi aiempaa kokemusta Joulupukkina olemisesta, mutta onhan sitä jonkin verran tullut treenattua", Björkman miettii.
"Yleensähän näyttelijät tykkäävät esittää pahiksia, mutta tämä on hieman päinvastainen. Vaikeaa se on. Toivottavasti saan kaivettua itsestäni sen lämmön, mitä rooli vaatii."
Björkman ja hänen niinikään Joulutarinassa nähtävä puolisonsa Minna Haapkylä ovat ottaneet työkomennuksen Levillä osittain myös lomailun kannalta, sillä pariskunnan esikoinenkin on pyörinyt mukana. Utsjoelle Björkman jatkaa kuitenkin yksin.
Utsjoella näyttelijäkaartiin liittyy laulajaidoli Antti Tuisku. Levillä hänen osuuksissaan on käytetty sijaisnäyttelijää. Toistaiseksi Tuisku on ollut vasta yhden päivän Tytyrin kuvauksissa. Kuvausryhmän mukaan nuorukainen on osoittautunut sopeutuvaiseksi ja ystävälliseksi kaveriksi, joka on suhtautunut näyttelemiseen nöyrällä asenteella.
Kello 15.40 illan ensimmäisen kohtauksen tähti Lallitar odottelee reki perässään metsätiellä lähellä kuvauspaikkaa. 11-vuotias suomenhevonen ei hätkähdä, kun moottorikelkka lähestyy takaa ja ohittaa vain puolen metrin päästä.
Lallitar on osoittautunut loistavaksi löydöksi. Se, että kuvauksissa vilisee ihmisiä ja on paljon odottelua, ei tunnu eläintä häiritsevän. Entisenä kilparavurina Lallitar on sitä rauhallisempi, mitä enemmän on ihmisiä ympärillä, omistaja Taisto Liikamaa tähdentää. Myös Lallitar lähtee Utsjoelle, sillä niillä korkeuksilla ei enää ole suomenhevosia.
Kello 16.17 kuvauspaikalla alkaa olla valmista. Ohjaaja, kuvaaja, äänimiehet ja muu kuvausryhmä ovat asemissa hieman alle metrisessä lumihangessa.
"Ohjaajalta ohjeeksi näyttelijöille, että fiilis on ankea", apulaisohjaaja Jouni Mutanen välittää Wuolijoen ohjeet radiopuhelimeen.
"Tarkennetaan vielä, että ohje oli ennen kaikkea nuorelle Nikolakselle."
Aivan viime hetkellä ilmaantuu ongelmia, kun taipunut puu on painautunut lumen voimasta niin matalalle, että hevonen ei mahdu kulkemaan sen alta. Jonkun pitää mennä pitämään puuta pystyssä, tai sitten se on katkaistava.
"Jounin mittari alkaa olla -30 asteessa. Tästä tulee vielä kylmä yö", Wuolijoki päivittelee odotellessaan.
Pian puuongelma on ratkaistu.
"Hiljaisuus, kuvaus ja ääni."
"Ääni käy."
"Olkaa hyvä", Wuolijoki antaa luvan näyttelijöille.
Aisakello kalkattaa ja reen jalakset rahisevat pakkaslunta vasten.
Muutamassa sekunnissa hevonen ja reki ovat ohittaneet kameran juuri niin kuin pitikin.
"Poikki! Kiitos. Se oli siinä", Wuolijoki ilmoittaa tyytyväisenä.
Kello 16.25 illan ensimmäinen kohtaus on onnellisesti purkissa. Työryhmän urakka on kuitenkin vasta alussa. Kuvauspaikkojen purkaminen on ohjelmassa aikataulun mukaan kello 23.45. Eikä tässä pakkasessa ylitöiden tekeminen houkuta ketään.