Kolme vuosikymmentä jatkunut verinen terrorisota Pohjois-Irlannissa on vihdoin päättymässä. Epäluulo äärisuuntien välillä on kuitenkin yhä syvää. Siksi tilanne on altis uusille selkkauksille. Aseiden hupeneminen vähentää sentään vaaraa.
Tavalliset kansalaiset joutuivat Pohjois-Irlannin 30 vuotta jatkuneissa verisissä levottomuuksissa kovin usein uhreiksi, kuten on käynyt lukemattomissa muissakin selkkauksissa. Loputtomiin iskuihin kyllästyneet ihmiset ottivatkin huojentuneina vastaan tiedon, että Irlannin tasavaltalaisarmeija, katolinen IRA, on luovuttanut kaikki aseensa ja ne on tehty toimintakelvottomiksi.
Asiasta tiedotti maanantaina Kansainvälinen aseidenluovutuskomissio IICD. Sen puheenjohtaja, kanadalainen kenraali John de Chastelein luonnehti luovutusten määrää niin suureksi, että se vastasi arvioita IRA:n jäljellä olleesta aseistuksesta. Hänen ohellaan tuliaseiden ja räjähteiden tuhoamista seurasivat komission kaksi muuta jäsentä, prikaatikenraali Tauno Nieminen ja USA:n edustaja, suurlähettiläs Andrew Sens.
IRA ei halunnut tehdä luovutuksista julkisia. Tuhoamisista ei ole valokuvia. Niinpä suurimman protestanttipuolueen, demokraattisten unionistien johtaja Ian Paisley sai mahdollisuuden epäillä, että IRA jätti piiloihinsa aseita ja ammuksia. Epäilyillä voi olla vähän pohjaa, mutta valtaosin IRA:n asearsenaali on nyt romuna.
IICD:n työ jatkuu nyt protestanttien terrorijärjestöjen osalta. Niiden on seurattava esimerkkiä ja myönnettävä, että kaikille tuhoisien taisteluiden aika on ohi. Erityisen vaarallista olisi, jos protestantit ryhtyisivät jossakin aseelliseen rettelöintiin. Silloin katoliset äärijärjestöt aseistautuisivat varmasti uudelleen ja kaivaisivat piiloihin ehkä jääneet muutamat tuliaseensa esiin.
Tilanteen räjähdysherkkyys koettiin pari viikkoa sitten. Protestantit ja Pohjois-Irlannin poliisit ottivat yhteen vakavammin kuin vuosiin. Protestantit närkästyivät, kun poliisi ei sallinut heidän järjestää uhmakkaita oranialaismarssejaan katolisten alueiden läpi. Marsseissa muistetaan kuningas Vilhelm III Oranialaisen 1600-luvun lopulla saavuttamaa voittoa katolisesta Jaakko II:sta.
Nujakoissa loukkaantui yli 60 poliisia. Pidätyksiä tehtiin saman verran. Kuten menneinä väkivallan vuosina myös katoliset osallistuivat kahakointiin. Kolmen väkivaltaisen vuorokauden jälkeen protestanttijärjestöjen johtajat tulivat järkiinsä ja vetosivat osapuolia lopettamaan yhteenotot.
Samanlaista järkiintymistä on nyt odotettava kaikilta osapuolilta. IRA:n osalta pahin vimma on laimennut siksikin, että USA:n irlantilaisten sille aiemmin lähettämät avokätiset lahjoitukset kutistuivat olemattomiin Yhdysvaltain terrorilakien takia. Lisäksi järjestön sisäinen hajaannus ja joidenkin jäsenten rikolliset puuhat ovat syöneet katolisten IRA:aa kohtaan tuntemaa myötätuntoa.
IRA:n poliittisen siiven Sinn Feinin johtaja Gerry Adams onkin tehnyt selväksi, että valtioneuvos Harri Holkerin johdolla valmistellun ja vuonna 1998 allekirjoitetun rauhansopimuksen noudattaminen on ainoa tulevaisuuteen johtava tie. Holkeri on ilmeisen oikeassa arvioidessaan, että rauhan avaimet ovat nyt protestanttisilla unionisteilla. Ihmisten myös Pohjois-Irlannissa on hyväksyttävä, että naapurin uskonto poikkeaa hieman omasta. Uhmakkuuden sijaan pitää löytyä yhteistyötä, jotta aineellisesti ja henkisesti rikki revitty maakunta voidaan rakentaa uusiksi.