-- Ai, sinä toit ystävän mukanasi! No, sisään vain, rouva Lemmetyinen touhuaa nähtyään pingviini-Jullen professori Lemmetyisen takinliepeiden takaa. -- Sisään, sisään, hän jatkaa arastelevan pingviinin ohjailua.
Professorin ja rouvan kodin olohuone on vuorattu kirjoilla lattiasta kattoon. Niitä on sohvalla, pöydillä ja jopa kaappikellon sisällä. Ikkunalaudan kirjakasan päällä palaa yksi kynttilä. Julle marssii sen luo ja ojentaa siipensä liekkiin. Siiven kärkihöyhenet kärähtävät. -- Kriääh, Julle rääkäisee.
-- Voi sentään, rouva Lemmetyinen kauhistuu, -- Sattuiko pahasti?
-- Se puri miksi, Julle hämmästelee.
-- Ei se purrut, kynttilän liekki polttaa. Kynttilään ei saa koskea, rouva opastaa.
Professori selviää lopulta irti pitkästä palttoostaan, lampsii olohuoneeseen ja toruu rouvaa adventtikynttilän sytyttämisestä: -- Hömpötyksiä. Julle mutustelee sanaa adventti.
-- Adventti tarkoittaa odottamista. Silloin odotetaan joulua, neljänä sunnuntaina ennen joulupäivää. Joka sunnuntai sytytetään uusi kynttilä, rouva selittää siipeään imevälle pingviinille.
Sitten rouva vie Jullen keittiön puolelle. Makea lääkitsee pikkuhaavat, on rouvan motto. Sitä ennen hän kuitenkin sammuttaa kynttilän. -- Kynttilää ei saa jättää palamaan yksin koskaan, rouva huomauttaa.