Tietoa maakotkien rengastuksesta. Rengastusta johtaa Suomessa Helsingin yliopiston eläinmuseon rengastustoimisto (PL 17, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO). Rengastajat raportoivat säännöllisin ajoin rengastamiensa lintujen rengastustiedot toimistoon.
Jos löydät rengastetun linnun, ilmoita lintutuntemuksesi mukaan siitä tiedot (renkaan nro, lintulaji, sukupuoli, ikä, löytöpäivä ja -paikka, linnun tila löydettäessä, nimesi osoite- ja puhelintietoineen) rengastustoimistoon. Kuolleelta linnulta ilmoita myös kuolinsyy ja arvio kuolinajasta sekä laita lähetyskuoreen myös jalasta irrottamasi rengas. Rengastustoimisto postittaa sitten sinulle ja myös rengastajalle löytöilmoituksen, jossa kerrotaan linnun tunnettu historia.
Teknisesti rengastaminen tarkoittaa alumiinisen renkaan kiinnittämistä linnun nilkan ympäri. Väkivahvojen kotkien ja huuhkajan renkaat kiinnitetään popniiteillä. Jokaiseen renkaaseen on kaiverrettu kirjain tai kaksi, jotka kertovat renkaan koon sekä numerosarja. Jokaiselle lintulajille tulee sille sopivan kokoinen rengas. Kotkien rengaskoko on E. Renkaiden numero on juokseva esim. 18467, 18468, 18469 jne. Kahta samanlaista rengasta ei siis ole. Renkaisiin on kaiverrettu myös palautusosoite (kotkarenkaassa: Mus. Zool Helsinki Finland), jotta renkaan löytäjä tietää ulkomailtakin lähettää tiedot linnusta oikeaan paikkaan.
Suomessa syntyneet maakotkan poikaset pyritään rengastamaan. Poikasille kiinnitetään rengas molempiin nilkkoihin. Oikeaan nilkkaan kiinnitetään tavallinen alumiininen E-rengas ja vasempaan nilkkaan hieman korkeampi ns. vuosirengas. Vuosirengas ilmoittaa nimensä mukaisesti linnun syntymävuoden eli niitä käytetään pelkästään pesäpoikasrengastuksissa. Myös vuosirenkaassa on oma kirjaimensa ja numeronsa. Vuosirengas on värillinen, vuonna 2006 musta yllä punainen alla. Kotkan tavallinen rengas painaa 7 g ja vuosirengas 10 g.
Alumiini on lämpöä johtava, mutta maakotkalla on moneen muuhun lintulajiin verrattuna se etu, että sen nilkat ovat höyhenpeitteiset.
Kotkanpoikasten rengastus aloitetaan kesäkuun puolivälissä, jolloin poikanen on riittävän suuri mutta vielä helposti käsiteltävissä. Lähes lentokykyisen poikasen rengastaminen on vaarallista touhua. Poikanen puolustautuu raivokkaasti. Jos se pääsee iskemään kyntensä esimerkiksi ranteeseen, on leikki kaukana. Taistelussa myös poikanen voi vahingoittua tai paeta pesästä ennen aikojaan.
Muistan elävästi tapauksen, jolloin huomasin tienvarressa liikenteen uhriksi joutuneen jäniksen. Vainaja oli "hyväkuntoinen", joten päätin kiikuttaa sen läheiselle kotkan pesälle. Pesän poikanen oli lähes lentokykyinen. Heitin jäniksen pesään ja aloin laskeutua. Yht"äkkiä poikanen hyppäsi pesästä tarttuen toisen jalan kynsillään takkini rinnukseen ja toisella jalalla nahkakäsineeseeni. Jälkeenpäin en tajunnut, mitä sen jälkeen tapahtui. Onnellisesti kuitenkin - poikanen jäi pesään ja minä pääsin jatkamaan matkaani.
Jo vuosikausia olen aloittanut kotkien rengastusmatkani kesäkuun 12. päivän tienoilla tarkoituksenani saada ne päätökseen juhannukseen mennessä. Kierrän 1-4 reviiriä päivässä pesien etäisyyksistä ja/tai vaihtopesien lukumäärästä riippuen. Maastopäiviä ovat olleet kaikki päivät, mutta yleensä se ei riitä, vaan homma jatkuu juhannuksen yli.
Kotkarengastusten lukumäärä on minulla vaihdellut suuresti eri vuosina. On ollut tosi surkeita vuosia mutta joukkoon mahtuu hyviäkin. Kaiken kaikkiaan olen tähän päivään mennessä kihlannut 246 kotkan pesäpoikasta tai alle vuoden ikuista nuorta lintua. Yksi tavoite täyttyy neljän rengastuksen jälkeen. Uutta en ole vielä asettanut.