254. Siinä on Petri Lampilan kuluvana vuonna Pohjois-Pohjanmaalla havaitsemien lintulajien lukumäärä. Toinen tärkeä luku on 255. Se on voimassa oleva ennätys maakunnassa vuoden aikana havaittujen lintulajien määrässä.
Kahta lajia siis puuttuu uuteen ennätykseen.
Ennätys olisi samalla Suomen ennätys, 255 lajia on vuodessa löytynyt Pohjois-Pohjanmaan lisäksi vain Porin lintutieteellisen yhdistyksen alueelta.
Ennätysyrityksen taustalta löytyy Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen perinteinen tammikisa, jossa pyritään havaitsemaan mahdollisimman monta lintulajia yhdistyksen toimialueella eli Pohjois-Pohjanmaalla tammikuun aikana.
Viime tammikisan jälkeen, heti helmikuun alussa, yhdistyksen sähköpostilistalla ehdotettiin, että kisaa jatkettaisiin saman tien vuoden loppuun. Mukaan lähti yli 20 lintuharrastajaa, myös Lampila.
Kuitenkin vasta lajirikas toukokuun lopun 24 tunnin pinnaralli herätti vakavan ajatuksen yrittää ennätystä. Sitten alkoi systemaattinen puuttuvien lajien etsiminen.
Isokäpylintu puuttuu
Puuttuvista lajeista yllättävin on isokäpylintu, joka hyvinä käpyvuosina on yleinen pesijä metsissämme. Tänä syksynä käpylinnut ovat kuitenkin olleet hyvin vähissä. "Tammikuussa lintuja oli ilmeisesti aika paljon", Lampila muistelee hurjan käpylintusyksyn 2002 jälkimaininkeja.
Mutta tammikuussa Lampila ei vielä tiennyt kaipaavansa lajia loppuvuodesta, ja niin se jäi etsimättä.
Toinen helpolta kuulostava puute on viiksitimali, joita oli muutama vuosi sitten lajin runsaan vaelluksen jäljiltä jopa Oulun rantojen ruovikoissa. Nyt timaleiden määrä on huvennut, ja lajia on lähdettävä etsimään Liminganlahden rannoilta, missä timaleita vielä elelee.
Lampila kertoo odottaneensa hiihtokelejä, että ruovikoita olisi helpompi kierrellä, mutta kohta ei ole enää aikaa odotteluun.
Tunturipöllö on myös hieman yllättänyt täydellisellä poissaolollaan, laji kun vaeltaa Pohjois-Pohjanmaalle lähes vuosittain. Ylipäätään lintuvuosi oli melko tavanomainen. "Kesällä eteläistä lajistoa, kuten yölaulajia, oli hyvin", Lampila toteaa poikkeuksena.
Sininärhi ja kiljukotkia
Vuoden parhaina lajeina Lampila pitää Kempeleessä näkemäänsä sininärheä, jonka edellinen havainto alueelta oli vuodelta 1935, ja Siikajoen Tauvosta löytynyttä rastaskerttusta, joka oli vasta toinen havainto yhdistyksen alueelta.
Lampila kertoo asettavansa itse löydetyt - lintuharrastajaslangilla spontaanit - lajit etusijalle. Sininärhen ja rastaskerttusen lisäksi vuoden muita spontaaneja ovat olleet kiljukotka peräti kolmen havainnon voimin, kaksi aro- ja niittysuohaukkahavaintoa, punajalkahaukka, jääkuikka sekä syksyn taiga- ja hippiäisuunilinnut.
Spontaanisti löydetyn lajin vastakohta on bongattu laji. Siis se, että lähdetään katsomaan jonkun muun löytämää lintua. Lampila ei koe itseään erityisen innokkaaksi bongariksi, mutta bongauksiakin ennätysjahdissa on joutunut tekemään. Ennätyksen perusta on kuitenkin lajien omaehtoinen etsintä.
Mitä erilaisempien lajilistojen kerääminen ja pisteiden laskeminen kuuluu monen lintuharrastajan ajanvietteisiin, ja tässä katsannossa alueellisten tai vuoden aikana nähtyjen pinnojen ynnääminen ovat tavallisemmasta päästä.
Bongauksesta siinä mielessä, kun lintuharrastajat bongauksen käsittävät, pinnojen laskemisessa ei siis suinkaan välttämättä ole kysymys.
Lampilan mielestä vuodenpinnojen keräämisen hyvä puoli onkin, että se on lisännyt juuri spontaania retkeilyä.
Oikullisia etsittäviä
Vuoteen mahtuu monenlaisia havaintoja, koomisiakin. Esimerkiksi idänuunilinnun toivossa Lampila käveli kilometritolkulla Kuusamon vaaranrinteitä, mutta turhaan. Laji löytyi syksyllä kotipihalta.
Oulun Taskilassa taas Lampila havaitsi syyskuussa pienen kyyhkyn, joka näytti aivan turturikyyhkyltä. Määritys jäi kuitenkin epävarmaksi, kun lintu pakeni ja teki katoamistempun.
Muutamaa päivää myöhemmin paikalla sitten nähtiin turturikyyhky. "Oli älytöntä, kun piti lähteä bongaamaan itse löytämäänsä lintua", Lampila muistelee.
Taskilassa kyyhky ei silti vieläkään Lampilalle näyttäytynyt. Lopulta lintu löytyi lokakuussa Toppilasta, jossa Lampilakin kävi sen katsomassa.
Viime viikolla tilannetta hämmensi BirdLife Suomen rariteettikomitean päätös ottaa käyttöön yhteiseurooppalaiset suositukset lintujen luokittelusta. Päätöksen myötä muun muassa amerikantavi ja aroharmaalokki saivat lajin aseman. Aiemmin näitä on pidetty Suomessa alalajeina.
Komitean nuijankopautuksella Pohjois-Pohjanmaan entinen ennätys 254 parani yhdellä, kun ennätyksen haltija Jukka Hauru sai lisätä vuoden 1999 pinnalistaansa Lumijoella näkemänsä amerikantavin.
Lampilalla oli onneksi ässä hihassa: Oulun jätevedenpuhdistamolla syksyllä nähty aroharmaalokki.
Lintualueiden aatelia
Lampila uskoo, että 260 lajin raja menisi rikki hyvänä vuonna. Pohjois-Pohjanmaalla on tavattu kaikkiaan yli 350 lajia. Suomenennätystavoite ei ole suinkaan mahdollinen kaikkien lintuyhdistysten alueella. Esimerkiksi sisämaan yhdistysten alueella ei ennätystä kannata yrittää, kun merenrantojen lajisto puuttuu.
"Pohjois-Pohjanmaan valtti on laajuus, Perämeren rannikon ja Kuusamon vaarojen sekoitus takaa lajiston monipuolisuuden", Lampila kuvaa.
Toki pohjoisuus tuo omat ongelmansa eteläisten lajien suhteen. Toinen heikkous on Lampilan arvion mukaan suhteellisen alhainen ja Ouluun keskittynyt harrastajamäärä. "Siksi vaikkapa Helsingin alueella olisi varmasti mahdollisuuksia yhtä kovaan tulokseen kuin täällä, vaikka seutu on oikeasti linnustollisesti köyhempää", Lampila uskoo.
Joulukuussa ei ole ylen määrin päivänvaloa etsiä lintuja, ja ennätykseen yltäminen on vielä arvoitus.
Yhteen asiaan Lampilalla on silti jo varma vastaus. Jos ensi helmikuussa ehdotetaan taas vuodenpinnakisaa, hän ei lähde mukaan. Ensi vuonna retkeily tapahtuu omaan tahtiin, tuli ennätystä tai ei.