Suomessa on vaalisalaisuus, ja useimmat äänestäjät pitävät siitä kiinni. Niin olen tehnyt ja aion tehdä itsekin. Kun tällä viikolla tuli kuluneeksi 25 vuotta Suomen EU-kansanäänestyksestä, on syytä tehdä poikkeus.
Äänestämässä käyneet suomalaiset saivat vastattavakseen seuraavan kysymyksen: "Tulisiko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen (liittymissopimuksen) mukaisesti?"
En ollut jäsenyysneuvottelujen enkä kansanäänestyksen aikoihin Suomessa, joten pystyin seuraamaan tapahtumia satunnaisesti. En tiennyt jäsenyysneuvotteluista paljonkaan enkä nähnyt yhtään televisioväittelyä.
Silti en epäröinyt hetkeäkään päättäessäni äänestää kyllä. Niin teki kaikkiaan 56,9 prosenttia äänestäneistä. Se oli vakuuttava enemmistö. Ääntään käytti 74 prosenttia äänioikeutetuista.
Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kielsi kulisseissa hallituksen ministereitä perustelemasta EU-jäsenyyttä Suomen turvallisuudella. Jos ei-puoli olisi voittanut, turvallisuusperustelu olisi heikentänyt Suomen asemaa.
Koiviston linjauksesta ei laajemmalti tiedetty, mutta ei siitä tarvinnut edes tietää: Suomen turvallisuus oli varmasti suurelle osalle kyllä-puolen äänestäjistä SE ratkaiseva tekijä. Ei-puoli ei silti varmaan äänestänyt ei heikentääkseen Suomen turvallisuutta.
EU-jäsenyys ei antanut eikä anna Suomelle ehdottomia turvatakuita, mutta se antaa osaltaan jonkinlaista suojaa pahan päivän varalle.
Jäämällä unionin ulkopuolelle Suomi olisi jäänyt harmaalle alueelle idän ja lännen väliin väärään viiteryhmään. Suomen oli hyvä olla samassa jäsenaallossa verrokkimaidensa Ruotsin ja Itävallan kanssa.
Suomen entinen EU-suurlähettiläs Erkki Liikanen on siteerannut edesmenneen diplomaatin Max Jakobsonin vastausta kysymykseen, miksi Norja vastusti, Ruotsi epäröi ja Suomi kannatti EU-jäsenyyttä.
"Norjalla on Nato, Ruotsilla on Suomi, Suomi on yksin", Jakobson totesi aikoinaan. Ei asian ydintä tuon iskevämmin voinut sanoa.
EU-jäsenyyden arvo Suomen kansainvälisen aseman pönkkänä on vain kasvanut. Kun Suomi liittyi, Neuvostoliitto oli hajonnut, Saksa yhdistynyt ja kylmä sota päättynyt.
Kymmenen viime vuoden aikana Itämeren alueen sotilaallinen jännitys on kasvanut Venäjän takia.
Jos Suomi ei olisi liittynyt unioniin, tuo jännitys olisi varmasti heijastunut Suomeen vieläkin enemmän kuin on käynyt. EU:n ulkopuolella Suomi olisi mahdollisesti samassa onnettomassa asemassa kuin Ukraina nyt.
Turvallisuuden ohella minunkin äänestyspäätöksessäni painoi paljon se, että liittymällä unioniin Suomi pääsi Euroopan päättäjien pöytään.
Suomen painoarvo on siinä pöydässä pieni, mutta sitä voi kasvattaa sitä enemmän mitä aktiivisemmin toimii. Jos Suomi olisi päättäjäpöydän ulkopuolella, miten ja missä porukassa se pitäisi huolta vaikkapa kaupallisista intresseistään?
Norjalla oli varaa jäädä unionin ulkopuolelle, mutta sekin on ETA-sopimuksen kautta käytännössä vähintään EU:n puolijäsen. Tavarat, henkilöt, palvelut ja pääoma liikkuvat Norjan ja EU-maiden välillä vapaasti. Ainoa ero on, ettei Norja istu pöydässä, jossa neuvotellaan sitäkin koskevista asioista.
EU-kansanäänestyksen maakuntakohtaiset tulokset ovat edelleenkin kiinnostavaa katsottavaa. On hyvä spekuloinnin aihe, miltä luvut näyttäisivät, jos jäsenyydestä äänestettäisiin uudelleen.
Eteläistä ruuhka-Suomea lukuun ottamatta Erkki Liikasen kotiseutu Etelä-Savo oli ainoa maakunta, jossa enemmistö äänesti kyllä. Ei-puolen suurimmat tukialueet olivat yllätyksettömästi Kainuu ja Etelä-Pohjanmaa. Pohjois-Pohjanmaalla ei-puoli voitti prosentein 54-46.
Vuosien mittaan jäsenyyden kannatus Suomessa on vain vahvistunut. Se kertoo, että jäsenyyden edut on, EU:n kaikista puutteista huolimatta, tunnustettu. Tästä kertoo sekin, ettei yksikään vakavasti otettava poliittinen puolue tosissaan vastusta jäsenyyttä.
Eurosta tuli luontainen jäsenyyden jatke. Uuteen valuuttaan on totuttu niin, ettei euromääriä taida enää monikaan kääntää mummon markoiksi.