Midnight Sun Film Festivals kerää elokuvaväen Sodankylään nyt jo 19. kerran. Yhtä monta kertaa yöttömän yön elokuvia katselee sodankyläläinen rehtori Lauri Ylitepsa. Hänelle tapahtuma on vuoden ehdoton kohokohta.
"Viiden festaripäivän elokuva-annokseni on normaalisti ollut noin 25 elokuvaa. Nyt määrä saattaa jäädä kahteenkymmeneen, kun elokuvajuhlien hallituksen jäsenyys vaatii oman aikansa", hän naureskelee.
Sodankylän elokuvajuhlat järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1986, mutta Ylitepsan elokuvainnostus juontuu jo 1960-luvun lopun lukioaikoihin.
"Minuun elokuvakipinä syttyi Savonlinnan taidelukiossa, jossa tuolloin oli erittäin aktiivinen elokuvakerho. Siellä saimme tehdä myös omia kokeiluja", hän kertoo.
Michael Powell
hurmasi kylän
Juuri elokuvan rantautumista Sodankylään Ylitepsa pitää hienona asiana. "Elokuva on eräs harvoista kulttuurin muodoista, jonka huipputuotannosta voidaan nauttia myös kaukana Sodankylässä. Emme me saa tänne joka vuosi oopperaa, balettia tai suuria konsertteja vaikka kuinka haluaisimme. Mutta me saamme tänne maailman parhaat elokuvat ja kaupan päälle monet elokuvantekijätkin."
Mikä elokuvajuhlilla on ollut parasta, siihen Lauri Ylitepsan on vaikea vastata. Joka vuosi on omat kohokohtansa.
Samuel Fullerin tulo ensimmäisille juhlille oli positiivinen shokki, mutta vuonna 1987 vierailleen ohjaaja Michael Powellin hän nostaa vielä merkittävämmäksi tapaukseksi. Hän muistelee, kuinka veteraani aikanaan hurmasi Sodankylän yleisön.
"Ehkä parhaiten mieleen ovat jääneet muutamat telttaelokuvat, jolloin luonnon voimat yhtä aikaa jylläsivät valkokankaalla ja teltan ulkopuolella."
Luonnollisesti säestetyt mykkäelokuvat ovat olleet ainutlaatuisia kokemuksia. Myös aamukeskustelut merkitsevät Ylitepsalle paljon. Hän on ollut jokaisessa ohjaajatapaamisessa mukana.
Sodankylä ei ole halunnut olla vain kesäisen festivaalin tapahtumapaikka. Paikkakunnalla on haluttu paneutua elokuvaan syvemmin.
Elokuvakasvatus
vietiin kouluihin
"Kesti aikansa tajuta, kuinka hienot juhlat meillä Sodankylässä on, mutta kouluissa elokuvakasvatus ei kuitenkaan näkynyt. Olemme jo vuosia kehittäneet tapoja nitoa elokuva kouluopetukseen. Mukana ideoitsijana on ollut myös Peter von Bagh", Ylitepsa kertoo.
Sodankylällä on ollut elokuvakasvatuksessa yhteistyötä Tikkurilan lukion ja Haapamäen yhteiskoulun kanssa. "Pidimme alkupalaverin Taideteollisessa korkeakoulussa, jolloin linjasimme yhteisiä suuntaviivoja. Sen jälkeen olemme elokuvajuhlien yhteydessä järjestäneet lukiolaisille kesäkursseja. Omia kursseja järjestämme myös opettajille ja kerhojen ohjaajille."
Lauri Ylitepsan omalla Kitisenrannan koululla jokaisella yläasteen luokalla on elokuvaan liittyvä valinnaiskurssi. Sen lisäksi koululla toimii elokuvakerhoja, joissa on yhteensä noin 60 oppilasta.
"Järjestämme elokuvateatterissa näytöksiä myös kaikille oppilaille, sillä elokuvakasvatuksen lopullinen tavoite on saada nuoret katsomaan elokuvia siellä, mihin ne on tehty." Koululla on ahkerassa käytössä myös oma 16 millimetrin projektori.
Eurooppa taistoon unohdusta vastaan
Keskiviikkona elokuvaseminaarin luennoitsija oli ranskalainen elokuvakasvatuksen asiantuntija Alain Bergala. Ylitepsa pitää yliopistossa elokuvaa opettavaa Bergalaa lähes parhaana mahdollisena henkilönä kertomaan, kuinka elokuvakasvatus pitäisi kouluihin viedä.
"Euroopan elokuva-akatemian kokouksessa Roomassa pari vuotta sitten todettiin, että Ranska on ainoa maa Euroopassa, joka tässä suhteessa saa jotakuinkin puhtaat paperit. Siellä elokuvakasvatus on kirjattu opetussuunnitelmiin ja siellä on tuotettu valtavasti opetusmateriaalia. Ranskassa tosissaan tapahtuu jotakin."
Ylitepsa kertoo, että samaisessa Rooman kokouksessa kannettiin elokuvakasvatuksen suhteen todellista huolta. Mukana kokouksessa oli monta Sodankylässä vieraillutta ohjaaja, kuten puolalainen Agnieszka Holland (1995) ja italialainen Francesco Rosi (1999).
"He olivat tosissaan huolissaan ja vaativat, että meidän pitää ryhtyä taisteluun unohdusta vastaan. Holland muun muassa sanoi, että enää 5-10 prosenttia koululaista tietää, kuka on Bergman tai Fellin. Rosi puolestaan totesi, että oppilaille pitää opettaa elokuvan kieli. Elokuva on oma taiteen lajinsa, jota myös lasten pitää oppia tulkitsemaan. Maailma on täynnä elokuvia, joten on parempi kasvattaa sellaisia nuoria, jotka näkevät myös kuvien taakse, ymmärtävät elokuvan", Ylitepsa sanoo.