Rovaniemen asemalla käy melkoinen vilinä, kun juna sylkee ovistansa satoja joulunviettäjiä. Julle kieppuu sinne tänne, kunnes joku nykäisee sitä villapaidan hihasta. Mainoskyltin takaa Julle huomaa Nissen tuikkivat silmät.
-- Hys! Tule tänne. Porot ovat tuolla vähän kauempana, meidän täytyy hieman hiipiä, Nisse kuiskii. Julle ja Nisse hiipivät varuillansa, mutta jouluruuhkassa kukaan ei kiinnitä erityistä huomiota pingviiniin ja tonttuun. Lopulta he saapuvat reen luo. Sen edessä on komea sarviporo.
-- Petteri, poro esittelee itsensä. -- Hypätkäähän kyytiin, on jo hieman kiire.
Nisse ja Julle tekevät työtä käskettyä ja huis vaan, kun Petteri on jo juossut kauas kaupungin valoista. Sametinmustalla taivaalla välkkyvät tähdet, taivaanrannassa näkyy jo revontulten hohde.
Kuuluu kriih, kun reki jo jarruttaa. Suuren rakennuksen ovi on hieman raollaan, ja raosta hohtaa valo. Julle avaa ovea varovaisesti. Sitten se syöksyy sisään ilosta kiljahtaen. Punapukuinen, pehmeävatsainen ukko levittää kätensä, kun pingviini syöksyy sen syliin. -- Joulupukki! Sinä joulupukki olet, Julle ilmoittaa ja pukki nyökkii myöntävästi.
Joulupukki ojentaa Jullelle paketin. Julle avaa paperit siivet innosta täristen. Sisältä paljastuu mekaaninen sammakko. Sitten pukki kokoaa tonttuarmeijansa, käskee valjastaa porot ja pakata reet.
-- On aika lähteä. Kiltit lapset odottavat lahjoja jo kovasti. Vien sinut samalla kotiin, kuten toivoitkin, kotiin Etelämantereelle, joulupukki sanoo Jullelle.
Julle kaivautuu reen pehmeisiin taljoihin ja nukahtaa. Kotimatka on alkanut.