Julle pakkaa pieneen reppuun rouvan kutoman villapaidan sekä yhden punaisen, kiiltävän joulupallon. Sitten se silittää Matiasta hyvästiksi ja heiluttaa siipeään kuusenoksalla istuville Pörrikselle ja Kurrelle. Rouva ja professori lähtevät saatille.
Rautatieasemalla rouva halaa Jullea lujasti ja nyyhkyttää. Professorikin kakaisee kurkkuaan epäilyttävästi.
-- Hyvää matkaa nyt sitten, professori toivottaa ja sipaisee silmäkulmaansa.
Pariskunta saattaa Jullen vielä vaunuun saakka. Juna on aivan täynnä matkustajia, lapset kiljuvat ja aikuiset tönivät laukuilla toisiaan. Pusseista pursuilee lahjapaketteja ja kukkapapereita. Erään miehen suksipussi osuu tömähtäen suoraan professorin vatsaan.
-- Täällähän on täysi kaaos! No niin, meidän taitaakin olla aika poistua, professori toteaa huohottaen, kun saa jälleen ilmaa. Julle istuu kieltään näyttävän pikkupojan viereen. Pojankloppi vetää Jullea kipeästi niskasulista, mutta pojan äiti ei jaksa kuin väsyneesti pyöräyttää silmiään.
-- Pukki, se tuhmille lahjoja ei tuo, Julle ilmoittaa pojalle, joka hämmästyy hiljaiseksi puhuvasta pingviinistä.
Juna nytkähtää liikkeelle kankeasti, painoa on kovin paljon. Konduktööri saapuu vaunuun, ja Julle ojentaa hänelle matkalippunsa. Siinä lukee "menolippu, Helsinki--Rovaniemi".