Professori Lemmetyinen raahaa sikaa säkissä. Julle ja professori ovat olleet kinkun ostossa, ja aika paljon muutakin on rouva kauppalistaan kirjannut. Professorin veli perheineen on tulossa aattoiltana kyläilemään, joten ruokaa kuluu aimo annos. Varsinkin kun veljellä on neljä poikaa, professori selittää.
-- Te sikaa syötte, miksi? Kala, se maukkaampaa on, Julle ehdottaa.
-- Kyllä me syömme jouluna kalaakin, katsos nyt, rouva on käskenyt ostaa graavia lohta ja savustettua siikaa. Lasimestarin sillit hän on tehnyt jo itse, professori oikaisee.
-- Ja kinkku, se vasta herkkua on! Sitä on syöty jo viikinkien ajoilta, uhriporsasta talven pimeimpään aikaan, hän jatkaa kihertäen.
Kotona professori lataa ruokapussit keittiöön. Rouva syöksyy haukkana tarkistamaan, onko kaikki ruuat muistettu ostaa. Pusseista kuuluu merkillistä mutinaa, kun rouva laskee tarvikkeita.
-- Punajuuria, punajuuria! Niitä ei ole muistettu, mitenkäs nyt rosollia tehdään, rouva hätäilee.
Professori huokaisee syvään ja vetää takkia uudelleen päälleen.
-- Ja sitten vielä korppujauhoa, kinkku pitää kuorruttaakin. Eikä perunoitakaan ole tarpeeksi, ja siirappikin on lopussa... Rouvan ääni saattelee professorin ulos saakka.