Poliittisen muistin pituus on nyt sitten todistettavasti mitattu: se on alle seitsemän vuotta. Vai mitä muuta voi sanoa siitä, että kesäkuussa 2003 pääministerin paikalta nolosti lähtenyt Anneli Jäätteenmäki on noussut keskustan suosituimmaksi puheenjohtajaehdokkaaksi? Ilta-Sanomien teettämän mielipidetiedustelun mukaan 28 prosenttia keskustalaisista ajatteli näin viime viikolla. Paavo Väyrynen ja Mari Kiviniemi taapersivat kaukana perässä.
Uuden veturin valinta on tietysti Lahteen kesäkuussa kokoontuvan keskustaväen oma asia. Sen sijaan ainakin seuraaviin eduskuntavaaleihin asti istuvan pätkäpääministerin nimi koskee koko Suomea. Vaikka keskustan kannattajat ja keskustan hallituskumppanit olisivatkin jo valmiit unohtamaan vuoden 2003 tapahtumat, läheskään kaikki suomalaiset eivät ole.
Niin, mitä kaikkea tapahtuikaan 2003? Ainakin se muistetaan, että Jäätteenmäki oli pääministeri kokonaista 69 päivää eli neljänneksi lyhimmin Suomen historiassa ja lyhimmin Kekkosen kauden jälkeen alkaneella normaaliparlamentarismin kaudella. Sekin muistetaan, että tuon vuoden eduskuntavaalien alla Jäätteenmäellä ja silloisella pääministerillä Paavo Lipposella oli kiistaa Suomen Irak-politiikasta.
Kaivellaanpa muistia oikein kunnolla.
Kaikki alkoi... Kalevasta, jonka pääuutissivulla Jäätteenmäki käynnisti sisäpoliittisen Irak-hyökkäyksensä 11. tammikuuta 2003. Hän moitti Lipposen menneen lupaamaan ennen aikojaan Yhdysvaltain presidentille George W. Bushille, että Suomi osallistuisi Irakin sodan jälkihoitoon. "Koskaan aikaisemmin Suomi ei ole tehnyt päätöstä avunannosta mahdollisessa kriisissä ennen kuin sitä esimerkiksi YK on pyytänyt", Jäätteenmäki sanoi Kalevan haastattelussa.
Sen jälkeen Suomen sisäpolitiikassa tapahtui noin viidessä kuukaudessa enemmän ja uskomattomampia asioita kuin ehkä koskaan. Kevään kutsuminen surrealistiseksi ei ole yhtään liioittelua. Presidentti Tarja Halosen avustaja Martti Manninen alkoi lähettää Jäätteenmäen kotifaksiin salaisia Irak-asiakirjoja, joita tämä käytti vaalitaistelussa siekailematta hyväkseen. Kisassa suurimman puolueen asemasta keskusta voitti SDP:n noin 6 000 äänen erolla. Jäätteenmäestä tuli pääministeri, ja tälle verisesti loukkaantunut Lipponen vetäytyi eduskunnan puhemieheksi.
Kun lukee kuuluisat Irak-asiakirjat vielä jälkikäteen ja vertaa niitä siihen, mitä Irakin ympärillä tapahtui kansainvälisessä politiikassa, itse asiassa Jäätteenmäki iski kyllä kirveensä kiveen. Sellaisella ei ollut kuumassa vaalitaistelussa vain kovin suurta merkitystä, ja poliittisesti Jäätteenmäen soolosuoritus oli taitava.
Ikuisesti mättämään jäivät kuitenkin Jäätteenmäen menettelytavat. Ne eivät ole vanhentuneet saati muuttuneet hyväksyttäviksi, ja niillä on ehdottomasti merkitystä, jos Jäätteenmäki päättäisi lähteä mukaan keskustan puheenjohtajapeliin. Jäätteenmäkeä ei tuomittu rikoksesta, mutta hänen toimintansa oli moraalisesti vähintäänkin arveluttavaa ja osoitti huonoa harkintakykyä. Muutama vuosi sisäpoliittista maanpakoa europarlamentissa ei ole pyyhkäissyt niitä pois. Miten sitä sanotaankaan: Luottamuksen voi menettää vain kerran.
Jäätteenmäki puhui keväisen kujanjuoksunsa aikana useita kertoja niin sanottua muunneltua totuutta. Tuona keväänä käytiin kyllä kaikenlaista poliittista peliä, mutta politiikan isoilta tapeilta voi ja pitää odottaa muuntelematonta totuutta. "Yritän puhua niin totta kuin voin", "Minulla on kaksi korvaa" ja "En ollut näitäkään muistioita pyytänyt, ja ne tulivat minulle yllätyksenä" -lausahdukset kuvasivat Jäätteenmäen touhua paremmin kuin hyvin. Hän käytti tietolähteenään Mannista, joka toimi Halosen poliisikuulustelussa sanoman mukaan presidentin tietämättä. Jäätteenmäki olisi varmasti saanut samat tiedot päivänvalon kestävin menetelmin.
Jäätteenmäki pääsi Helsingin käräjäoikeudessa juridisesta pälkähästä sillä, että vaikka hän oikeuden mukaan pyysi Irak-papereita Manniselta, se ei ollut rikos. Jäätteenmäki sai vapauttavan tuomion kun taas virkamies Manninen sai salassa pidettävien asiakirjojen luovuttamisesta 80 päiväsakkoa. Käräjäoikeuden päätöksessä oli silti tällainenkin lause: "Käräjäoikeus pitää Mannisen kertomusta syytteen teonkuvauksen aikaisista tapahtumista 28.1.-24.3.2003 luotettavampana kuin Jäätteenmäen kertomusta."
Vielä vuonna 2003 poliittinen kulttuuri oli Suomessa paljon nykyistä sallivampi. Sen jälkeen hyväksytyn rajat ovat tiukentuneet. Ulkoministeri Ilkka Kanerva sai lähteä tekstailunsa takia, ja viimeistään vaalirahoitusskandaali osoitti, että poliitikoille asetetaan nykyään korkeita moraalisia vaatimuksia.
Jäätteenmäki tekisi fiksusti, jos hän ilmoittaisi, ettei lähde mukaan puheenjohtajakilpaan.