Lapsuuden muistoissa tuoksuu ikuisessa auringonpaisteessa seipäällä kuivuva heinä. Pilvet ovat pulleita kuin vanhassa kotimaisessa elokuvassa ja polkupyörän renkaat rullaavat kevyesti kauppaan johtavalla soratiellä. Siellä kyläpuodin tiskin alla odottaa mystinen vastakirja, jolle joskus sai ostaa pullollisen Lakkajuomaa tai pussillisen pennin karkkeja.
Unelmoijan herättää uusi televisiosta paukutettava mainos, joka lupaa ihan ihmeitä. Nyt se on keksitty -- luottokortti, jonka käytöstä maksetaan käyttäjälle selvää rahaa. Niin siellä sanotaan. Mitä enemmän käytät korttia ostoksiisi, sitä enemmän saat tilillesi selvää rahaa.
Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ja tietenkin se onkin. Vaikka kuinka ostaisit, luottoa käyttäessäsi maksat korkoa yli 13 prosenttia. Mutta kyllähän korttiyhtiöt siitä pitävät huolen, ettei heitä valehtelusta kiinni saa. Miksi todelliset ehdot kuitenkin edelleen kirjoitetaan sopimuspaperin taakse olemattoman pienillä kirjaimilla ja heikosti erottuvalla värillä? Yhtä vaikeaa on niiden löytäminen netistäkin.
Kauppojen vastakirjoista tultiin nopeasti sekkien kautta pankkikortteihin. Sitten meille markkinoitiin pankkikortin kylkiäisenä luottokortteja, ja hyvin kelpasivat. Mutta eiväthän ne mihinkään riitä. Velaksi myynti on viety viime vuosina ihan uusiin sfääreihin.
Luottofirmojen mainokset eivät mairittele kohdeyleisöään. Joku huima aina välillä kokeilee, vieläkö tuokin uppoaisi kuluttavaan kansaan, ja yleensä uppoaa. Nuoret ovat kehityksessä etunenässä. Opintolainan ottajaa pidetään outona luuserina, mutta monin verroin kalliimpien kulutusluottojen määrä on viidessä vuodessa kaksinkertaistunut. Maksuhäiriöiden määrä kasvaa eniten nuorilla.
Vieläköhän koulussa opetetaan lapsille sellaisia vanhanaikaisia juttuja, kuin että ilmaista lainaa ei ole, velaksi ostaminen on aina käteismaksua kalliimpaa ja että satojen saati parintuhannen prosentin vuosikorko pikavipistä on aika paljon?
Korttityrkytyksessä ovat kunnostautuneet myös monet huonekalu- ja kodinkoneliikkeet. Korottomaksi ja kuluttomaksi väitetty maksuaika on ehkä sananmukaisesti totta, mutta melkoisia tilinhoitomaksuja ovat näihin täsmämuoveihin langenneet saaneet kuitenkin yllättäen maksettavikseen. Suomen lain mukaan kiskonnasta voidaan tuomita, jos perii korkoa, joka huomattavasti ylittää pankkien vastaavassa luotonannossa ottaman tavallisen koron. Sana "huomattavasti" on lain nykytulkinnan mukaan erittäin venyvä käsite.
Kännykkävippejä tarjoavia yhtiöitä on jo oma melkein kuukauden jokaiselle päivälle. Taloussanomien vertailussa ylivoimaiseen voittoon korkoprosenteissa nousi Suoravippi, joka lainaa kernaasti vaikka kaksikymppisen ja perii siitä 16,05 euroa kuluja.
Yhtiön nettisivuilla todetaan, ettei todellisen vuosikoron ilmoittaminen anna todellista kuvaa lainan kuluista. Tähän mielipiteeseen heillä on oikeus, mutta kerrotaan se silti: 20 euron lainalla kahdeksi viikoksi vuosikorkoprosentti on 2 092 prosenttia. Eikä häpeä kovassa seurassa 550 prosentin kuukausikorkokaan.
Monenkohan tuhannen prosentin korko alkaisi lainvalvojien mielestä lähestyä kiskontaa? Monessa turhassakin asiassa yhteiskunta meitä holhoaa, mutta maksaa saamme ihan niin järjettömästi kuin haluamme.
***
Pankeissa on valjastettu tietokoneet tekemään arviointeja asiakkaiden luottokelpoisuudesta. Laillista touhua kuulemma. Nyt kaikki pankkeihin omia tietoja tarkistamaan tietosuojalakiin vedoten.