Ilmatieteen laitoksen tutkijan Kimmo Ruosteenojan mukaan maapallon keskilämpötilan nousun tasaantuminen vuoden 1998 jälkeen on tilastojen valossa totta.
"Tarkastelua voi kuitenkin pitää tarkoitushakuisena, jos alkuvuodeksi on valittu 1998, koska kyseinen vuosi oli ennätyslämmin tuolloin vallinneen erittäin voimakkaan El Niño -ilmiön vuoksi. Tämä tarkastelu ei huomioi millään tavalla sitä hurjaa lämpötilannousua, joka koettiin vuosina 1992--98."
Ruosteenojan mukaan 2000-luvulla lähes jokainen vuosi on kuitenkin ollut lämpimämpi kuin mitä 1990-luvulla oli keskimäärin. Tämä on näkynyt käytännössä esimerkiksi pohjoisten merialueitten jääpeitteen nopeana kutistumisena.
"Keskilämpötilan tasaantumisessa 2000-luvulla lienee ensisijaisesti kysymys siitä, että lämpöä on sitoutunut entistä enemmän meriin. Myös jäiden sulaminen on niellyt kasvihuonekaasupäästöjen synnyttämää lämpöä", tutkija sanoo.
Silläkin on Ruosteenojan mukaan ollut jonkinlaista vaikutusta, että auringolla on ollut viime vuosina matalan aktiivisuustason jakso, mikä on näkynyt vähäisenä auringonpilkkujen määränä.
"Tämä jakso on pitkittynyt, ja joidenkin arvioiden mukaan nyt oltaisiin siirtymässä pitempikestoiseen matalan aktiivisuuden vaiheeseen."
"Vaikka näin kävisi, sekään ei riittäisi kumoamaan kasvihuonekaasujen lisääntymisen lämmittävää vaikutusta. Auringon aktiivisuusjaksojen vaikutus on ilmaston kannalta vain hienosäätöä. Tähän viittaa aivan tuorein tutkimus. Takavuosien suureellisempia arvioita on tässä suhteessa otettu takaisin."
El Niño -ilmiön vaikutus on paraikaa kääntymässä lämmittäväksi.
"Ilmiö näyttäisi kuitenkin tulevan huomattavasti heikompana kuin vuonna 1998. Sillä ei ole mitään ratkaisevaa vaikutusta lähivuosien keskilämpötiloihin", Ruosteenoja huomauttaa.