Matias-kolli loikoilee nautinnollisesti ikkunalaudalla, johon patterin lämpö nousee. Kissa kehrää ja venyttelee raukeasti, kun Julle tulee sen luo. Sitten Matias pysähtyy tuijottamaan ulos. Sen korvat kääntyilevät ja silmät muuttuvat viiruiksi.
Julle tuijottaa hämärään silmä tarkkana. Sen silmät eivät kuitenkaan näe sitä, minkä Matias on ilmeisesti aistinut. Yhtäkkiä Jullenkin silmäkulmassa vilahtaa jotain. Punaista. Julle tarkentaa näköään ja kyllä: punainen piippahattu erottuu pensaiden lomasta. Piippahattuinen hahmo hiipii lähemmäs. Nyt jo erottuvat suipohkot korvatkin ja iloinen virnistys.
Olento viittoilee Jullea tulemaan ulos. Julle pukee nopeasti rouva Lemmetyisen antamat pipon ja kaulaliinan ja menee vaivihkaa pihalle.
-- Sinä, kuka olet sinä? Julle tiedustelee.
-- Minä olen Nisse, nuorin joulupukin tontuista. En saisi näyttäytyä kenellekään, kun hiivin ikkunoiden takana tarkkailemassa, ovatko lapset kilttejä. Minulla on kuitenkin sinulle viesti itseltään joulupukilta, tonttu kertoo.
Tonttu tulee aivan Jullen korvan juureen ja supattaa salaisuutta. Jullen silmät kirkastuvat onnesta, ja pian pingviini ja tonttu tanssivat riemupolskaa pihan hangella. Sisällä Matias maukaisee hämmästyksestä.