Professori Lemmetyinen siirtää tuhahtaen punaisen nauhan avaimenreiän edestä. Taas on rouva Lemmetyinen ripustanut kranssin oveen, ja vielä ennen ensimmäistä adventtia! Naisten hömpötyksiä, professori ajattelee.
-- Se mikä on, tuo, kysyy ääni hänen takaansa.
Professori hätkähtää. Hän oli jo hetkeksi unohtanut takanansa taapertavan Julle-pingviinin.
-- Se on joulukranssi, professori sanoo ja ohjaa harvinaisen vieraan eteisen puolelle.
Julle kallistaa päätään miettivästi. -- Se syödään, tuo?
Professori naurahtaa. -- Ei, se on koriste. Rouva on tehnyt sen itse, puolukanvarvuista.
-- Rouva miten sen tehnyt?
-- No, rautalangasta taivutetaan ensin rengas. Sitten puolukanvarvuista sidotaan pieniä kimppuja, ja sidotaan ne tiukasti renkaaseen ohuemmalla rautalangalla. Punaisia puuhelmiä kiinnitetään rautalangan pätkiin, ja niitä sijoitetaan sinne tänne kimppujen lomaan. Ja kun koko rengas on täynnä nippuja, sidotaan vielä punainen nauha ruusukkeeksi, professori selittää insinöörimäisellä tarkkuudella. Oikeastaan se on aika kaunis, professori heltyy sittenkin miettimään.