Julle ja rouva Lemmetyinen ovat kukkakaupassa. Rouva on päättänyt muistaa tuttavia joulukukilla. Professori Lemmetyisen mielestä tapa on vähän höpsö, mutta ei voi sanoa vastaankaan, sillä joulukukkia on jaeltu jo 1800-luvun lopulla. Professori arvostaa perinteitä.
Rouva on ajatellut ostaa hyasintteja ja joulutähtiä. Hänen lempijoulukukkansa on valkoinen hyasintti, ja niitä tulee omaan kotiin. Punaisia joulutähtiasetelmia viedään naapureille ja ystäville. Paitsi lähinaapurin lapsiperheeseen, sinne ei viedä joulutähteä, joka on myrkyllinen, eikä hyasinttia, koska nuorin tytär on allerginen, eikä voimakastuoksuinen hyasintti oikein sinne sovi. Rouva on hieman epätietoinen ja kysyy myyjältä apua.
-- No, vaikkapa tulilatvat ovat oikein hyviä: ne eivät allergisoi eivätkä tuoksu. Myöskään amaryllikset eivät aiheuta allergiaa, ja uutuutena ovat nämä mehitähdet, jotka näyttävät vähän kivikkokasveilta, ystävällinen myyjäneiti suosittelee.
Rouva pitäytyy kuitenkin klassisessa amarylliksessä.
-- Neuvoksi sitten, että joulutähdet inhoavat kylmää. Niitä ei saa palelluttaa yhtään. Mutta hyasintteja ja leikkokukkia voi pitää yöllä viileässä, niin ne kestävät paremmin. Niukka kastelu kaikille, neiti opastaa.
Julle kerää koko siipiensä välin täyteen kukkapaketteja. Näyttää kuin paketit kävelisivät itsestään, koska pingviiniä ei niiden takaa erota.