Ensinnäkin voin kertoa, että ottolapseni voivat hyvin. Poikaset käyttäytyvät hyvin eri lailla. Pienempi poikanen on jatkuvasti äänessä ja vaikuttaa muutenkin hyvin energiseltä. Vanhempi poikanen pääsääntöisesti makoilee ja innostuu ääntelemään vain hetkittäin. Myös poikasten äänet eroavat toisistaan. Pienemmällä poikasella se on huomattavasti korkeampaa ja nopearytmisempää kuin vanhemmalla. Jos äänestä voisi jotain päätellä, niin vanhempi poikanen on naaras ja nuorempi koiras. Ruokinnassa olen siirtynyt colasta pelkkään jauhelihaan, jota syötän poikasille sormenpään kokoisina paloina. Kastelen palaset aina ennen poikaselle tarjoamista vesikupissa poikasten veden saannin turvaamiseksi. Olen ollut ruokinnasta yhteydessä myös Korkeasaareen. Homma on näemmä sujunut mallikkaasti. Ruokamäärä ja ruokintarytmi ovat edelleen sekaisin, eikä poikasilla näytä olevan syömisessä mitään rajaa. Mutta nyt se tulee. Siirryn ruuan punnitukseen. Poikasten päiväateriaksi tulee 10-12 prosenttia niiden elopainosta. Se on paljon, kun aikaisen linnut ravintotarve on 6 prosenttia. Mutta pitää muistaa, että ne tarvitsevat paljon ravintoa elopainon nostoon ja höyhenpuvun kasvattamiseen.
Myös poikaset joutuvat säännöllisesti puntarille, sillä pyrin myös välttämään nykylapsia vaivaavan liikalihavuusongelman. Jauheliha tulee vaihtumaan lähi päivinä kiinteämmäksi ruuaksi. Parasta ravintoa poikasille olisi tietysti kotkan normaali ruoka karvoineen ja luineen.