Vuonna 1739 18-vuotias oululaispoika matkustaa Pietariin, mitä ilmeisimmin maalarinoppia hankkimaan. Lähes 270 vuotta myöhemmin saman pojan töitä esitellään ylpeydellä Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä.
Kolmivuotisen tutkimusprojektin juuri valmiiksi saaneet tutkijat miettivät, mitä 36-vuotiaana kuolleesta Isaac Wacklinista olisikaan tullut, jos hän olisi elänyt pitempään.
Wacklinia pidetään ensimmäisenä suomalaisena ammattitaiteilijana, joka teki työtään ulkomailla.
"Ei tiedä, miten pitkälle hän olisi päässyt, jos hän olisi elänyt 60-vuotiaaksi. Olisiko hän maalannut edelleen käsityöläismestareita", arvailee Suomen kansallismuseon tutkija Jouni Kuurne.
Isaac Wacklin eli viimeiset vuotensa Tukholmassa muotokuviin erikoistuneena taiteilijana. Hänen asiakkaitaan olivat varakkaat käsityöläiset ja porvarit. Vauraammat aatelisasiakkaat olisivat tienneet mainetta ja muotokuvista maksettujen palkkioiden kasvamista.
"Teknisesti mitään estettä ei olisi ollut. Wacklinilla oli hämmästyttävän hieno tekniikka", Kuurne kehuu.
Arvoitus tutkijoille
Kuurne oli torstaina kertomassa päätökseen saadusta kolmivuotisesta Isaac Wacklin -tutkimuksesta. Tänään perjantaina Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä avautuu näyttely, jossa on esillä 26 Wacklinin maalausta. Mukana ovat siis melkein kaikki Wacklinin teokset, joiden olinpaikat tunnetaan. Nuorena kuollut taiteilija on edelleen tutkijoille arvoitus.
"Tämä on tutkimus maalari Isaac Wacklinista. Kansalainen Isaac Wacklinista ei löydetty uutta tietoa", sanoo tutkimusryhmän johtaja, Valtion taidemuseon vastaava konservaattori Tuulikki Kilpinen.
Kilpisen mielestä on ihme, että vuonna 1860-luvulla löydetystä Wacklinista ylipäätään on tietoa. Hän ehti lyhyellä urallaan maalata kolmessa eri maassa.
Kuva maalarista syveni
"Kuva ammatti-ihmisestä syveni", Kuurne kuvailee.
Kuvaa syvennettiin yhdistämällä konservoinnin ja luonnontieteen menetelmiä taidehistorialliseen tutkimukseen. Töistä otettiin röntgen- ja infrapunakuvia, materiaaleja tunnistettiin kemiallisilla menetelmillä.
Infrapunakuvien avulla löydettiin muun muassa taulujen takapuolelle kirjailtuja signeerauksia, jotka olivat jääneet piiloon, kun tauluja oli myöhemmin vuorattu.
Nyt tutkijat tietävät, mitkä kerrokset näyttelyn maalauksissa ovat alun perin Wacklinin siveltimestä lähtöisin.
Yli 250 vuotta vanhoja maalauksia on ehditty ajan kuluessa kunnostaa moneen kertaan. Tutkijoiden kauhuksi joihinkin teoksiin on kohdistunut "suoranainen vandalismi".
Maalausten tarkka tutkiminen avasi näkymän taiteilijan työhön 1700-luvulla. Työtavat kertovat, ettei varoja ollut tuhlailtavaksi.
Keskieurooppalaiset kollegat käyttivät väriaineena ultramariinia, joka Kilpisen mukaan oli "kultaakin kalliimpaa". Wacklin sen sijaan tyytyi halvempaan uutuuteen, preussinsiniseen.
Wacklinin töiden pohjustusmassasta löytyi myös poikkeuksellisen paljon karkearakeisia täyteaineita. Syytä tutkijat eivät onnistuneet ratkaisemaan. Voi olla, että Wacklin halusi lisätä pohjustuksen läpikuultavuutta.
Yhtä hyvin kyse saattoi olla säästöstä. Pohjustusmassa riitti pitempään, kun sitä jatkoi täyteaineella.